22. kesäkuuta 2013

NIIN HYVIN ETTÄ HÄVETTÄÄ

Kirjoitan tämän tekstin päällimmäisestä tunteesta ja tilanteesta nykyisessä elämässäni. Voin ilman häpeää todeta, että olen nykyisin onnellinen. En tiedä, korostanko nykyisin liikaa sitä, että mulla menee elämässä hyvin. Voiko ihminen ylipäätään kertoa muille, että hän on onnellinen, ilman muiden ihmisten halveksuntaa ja vähättelyä? Pitääkö nykyisin kätkeä oma onnellisuus ettei siitä tule muille paha mieli? Olenko suhtautunut elämääni yhtä hyvin aikaisemmin? 

Lähden liikkeelle siitä, että mitä se onnellisuus mulle merkitsee. Onnellisuus merkitsee mulle elämän tärkeimpiä tunteita. Se on osoitus siitä, että elämässä on "kaikki palaset" kohdallaan. Toisaalta kaikkien "palasten" ei tarvitse olla välttämättä täysin kohdillaan, että voisi tuntea olonsa onnelliseksi. Jokainen määrittelee oman onnellisuutensa ja onnellisuuden lähteensä itse eli ei ole mitään tiettyä kaavaa, milloin pitäisi tai ei pitäisi olla onnellinen. Itse olen ajatellut aina onnellisuutta "palapelinä", jolloin elämän eri osa-alueet ovat jaoteltuina. Terveys ja oma hyvinvointi yhtenä, perhe & ystävät toisena, rakkaus kolmantena, materiaalinen osuus neljäntenä, harrastukset viidentenä ja kuudentena opiskelu & työ. Kun suurin osa näistä on hyvällä mallilla, on oma onnellisuus mun mielestä turvattu. Aikaisemmin ripustauduin hyvin pitkälle tuohon palapeliajatusmaailmaan ja ajattelin orjallisesti, että jos jokin noista puuttuu, en voi olla onnellinen. Elämässä kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin ajattelin silloin. Silloin, kun miettii kuinka huonosti asiat voisivat olla tai mistä kaikista asioista on selvinnyt, pystyy olemaan onnellinen nykyhetken tilanteesta. Vaikeinta on oppia olemaan onnellinen elämän pienistä asioista. Silloin kun se onnistuu, niistä voi olla iloinen pitkän aikaa.

Mistä asioista olen tällä hetkellä onnellinen? Läheisistä ihmisistä eli ystävistä, perheestä ja avopuolisosta, opiskelupaikasta, treenauksesta ja muista harrastuksista, omasta hyvinvoinnistani ja materiaalisesta omaisuudesta. Voi sanoa, että olen onnellinen elämästä kokonaisuudessaan. Mulla on ympärillä ihmisiä, jotka ovat mulle tärkeitä. Rakastan älyttömästi perhettäni ja avopuolisoni perhettä, sukulaisiani ja paremman puoliskon sukua, unohtamatta avopuolisoani, jonka voin laskea osaksi perhettäni. Olen saavuttanut haaveilemani opiskelupaikan vihdoinkin parin mutkan kautta, josta voin olla erittäin ylpeä. Saan olla ylpeä harrastuksistani ja omasta hyvinvoinnistani. Omalla hyvinvoinnillani tarkoitan henkistä puolta, koska tulen henkisesti koko ajan vahvemmaksi ihmiseksi ja pystyn käsittelemään paremmin menneisyyteni asioita. Niiden tapahtumien avulla on ollut tarkoituksena kasvattaa mua ja näyttää, että aina elämä ei ole niin hienoa aikaa. En koe kuitenkaan olevani mitenkään erityinen ihminen, vaikka olen selviytynyt rankoistakin asioista. En pidä itseäni yhtään sen parempana kuin heitä, jotka ovat kokeneet vielä pahempia asioita kuin minä. Silti kenenkään henkilökohtaisia kokemuksia ei kannata verrata tai vähätellä, koska jokainen on kokenut asiat eri tavalla. Jokaisen henkilökohtaiset kokemukset ovat arvokkaita. Fyysisen puolen hyvinvointiin on vielä erittäin paljon matkaa, mutta hiljaa hyvä tulee! Materiaalinen onnellisuus on myös yksi "palapelin" osa, mutta ei kuitenkaan erityisen tärkeä. Se on toisaalta hienoa omistaa tiettyjä asioita, joista on elämässä hyötyä. Mulle kuitenkin suurempi onnellisuuden lähde on kaikkea muuta kuin materiasta tuleva eli ympärilläni olevat ihmiset. Silti shoppailuriippuvaisena se materia tuo hetkellisen onnellisuuden tunteen, mutta se ei todellakaan kestä kauaa. Hyvä niin, koska se saisi mut yhä syvemmälle riippuvuuteen ja kuluttamaan rahaa yhä holtittomammin. Silti jokainen vastaa pohjimmiltaan siitä omasta onnellisuudestaan, koska "elämä on sitä, mitä teet siitä".

Palataan takaisin siihen aikaan, jolloin elämäni ei ollut vielä näin hyvällä mallilla. Se ajanjakso alkoi oikeastaan jo aika nuorena eli teini-iässä. Silloin aloin etsiä itseäni ja muodostaa omaa käsitystä itsestäni peilaten sitä siihen, millaisena muut näkevät minut. Oikeastaan etsin itseäni jo aikaisemmin eli lapsuudessa, koska ihmiset suhtautuivat muhun erilaisesti. Useimmat suhtautuivat muhun hyvin, mutta valitettavasti oli myös ihmisiä, joiden suhtautuminen muhun ei ollut niin hyvää. Rankkojen kokemusten saattelemana menin henkisesti huonoon kuntoon, ajauduin huonoon seuraan ja sain läheiseni erittäin huolestuneeksi. Silti läheisten ihmisten ja ulkopuolisen avun voimalla sain itseni parempaan kuntoon. En kuitenkaan pidä itseäni suurena sankarina, vaan ainoastaan selviytyjänä. Selviytymiseen liittyvät myös erittäin varhaiset kokemukset. Välillä tuntuu, että korostan liikaa kokemiani asioita ja nostan ne jotenkin suureen arvoon mun elämässäni. Ne ovat sinällään merkittäviä kokemuksia, koska ne ovat tehneet musta sen, millainen olen tänä päivänä. Silti ne ovat vain neutraaleja kokemuksia, joista ei tarvitse antaa kredittiä. Välillä heitän kokemuksistani mustaa huumoria ja sarkasmia. Itseni etsiminen jatkuu vielä tänäkin päivänä. Olen jo puolittain löytänyt itseni, koska olen saavuttamassa tasapainon elämässäni. Elän nykyisin sitä elämää, mistä olen haaveillut jo pitkään. Elin puolittain sitä elämää jo Lahdessa, mutta takaraivossani oli se tieto, ettei se ollut pysyvää. Silloin "onnellisuuspalapelistä" puuttui muutama palanen, mutta se ympäristö ja ne muut ihmiset kompensoivat sitä. Tunsin olevani vapaa kaikesta, koska pystyin näyttämään suojamuurini takana olevan todellisen minäni. En pystynyt sitä synnyinkaupungissani näyttämään. Luultavasti sen takia ihmiset luulivat mun esittäneen jotain muuta, koska he eivät olleet nähneet ihmistä "kuoren" takana. He jotka väittivät tuntevansa mut ja tietävänsä millainen olen oikeasti, olivat väärässä. Ainoastaan minä tiedän oikean minäni ja näytän siitä muille sen, mitä tahdon. Muut näkevät minusta sen, minkä minä näytän ulospäin. Se ei ole välttämättä kokonaisuus, ainoastaan osa siitä. Koen, että minulla on oikeus päättää, millaisen puolen näytän itsesäni muille. Läheisimmille ihmisille haluan näyttää sen todellisen minäni ja syvimmän olemukseni.

Voiko näyttää oman onnellisuutensa vapaasti? Jotenkin tuntuu, että tässä maailmassa ei voi täysin vapaasti olla onnellinen ilman, että jotkut ovat lyttäämässä toisen onnellisen mielen. Olen itse huomannut sen, että valitettavan usein löytyy niitä ihmisiä, joiden mielestä hauskinta on pilata toisten ilo tai olla katkeria toisten menestymisestä ja aidosta ilosta. Tämän katkeruuden huomaa erityisesti, jos toisten ihmisten tarkoituksena on vähätellä toisten onnellisuutta ja olla toteamassa, että ei se toisen onnellisuus kauaa kuitenkaan kestä. Tässä tapauksessa pöytään heitetty katkeruuskortti ei ole turha, niin kuin se olisi useammassa kritiikissä. Onko heidän tarkoituksenaan saada ihmisille jopa inhorealistisella tavalla ainoastaan paha mieli ja estää heidän onnellisuutensa? Onko onnellisuus keneltäkään toiselta pois? 

Muistan elävän esimerkin omasta elämästäni. Silloin, kun olin muuttanut Lahteen opiskelemaan kansanopistoon, olin siitä onnellinen ja tein siitä tarkoituksella itselleni suuren jutun. Menin Lahteen sillä asenteella, että siitä tulisi elämäni paras vuosi ja se muuttaisi mun elämän. Silti löytyi niitäkin ihmisiä, jotka eivät halunneet mun olevan onnellinen. Pidin silloin Lahtea kotinani ihan sen takia, koska koin siinä kaupungissa olevani vapaa. Silloinen kaverini sanoi, etten voi pitää Lahtea kotinani vaan kotini on Karkkilassa. En siis voisi olla onnellinen Lahdessa, koska se olisi väliaikainen vaihe elämässäni. Sen lisäksi samalla näyttäessäni vapaasti todellisen minäni, esitin jotain muuta mitä todellisuudessa olen. Nuo kaikki toteamukset loukkasivat minua. Onko ihan pakko aina vähätellä, olla jopa inhorealistinen ja vetää toinen alas onnellisuuspilvestään? Eikö kukaan saisi menestyä elämässään tai olla aidosti onnellinen ilman paheksuvia katseita tai epäilyjä? Olen liian usein huomannut, että juuri se menestyminen elämässä saa toisessa aikaan katkeruuden menestynyttä kohtaan. Myönnetään, olen joskus aikasemmin ollut itsekin katkera, jos joku menestyy elämässään paremmin kuin minä. Nykyisin olen huomannut, että ei se toisen ihmisen menestys ole omasta elämästä pois yhtään. Jokainen rakentaa elämästään omanlaisensa ja keksii oman, ainutlaatuisen tavan menestyä. Joku voi menestyä opiskelussa, joku työelämässä ja jollakin voi olla jokin muu taito, joka auttaa menestymään. Enhän minä halua kenellekään mitään pahaa, jos satunkin menestymään elämässäni. Jokainen meistä elää silti omaa elämää ja on vastuussa elämästään. Tarvitseeko sitä kuitenkaan menestyä välttämättä elämässä mitenkään? Ei tarvitse, jos kokee elämän onnellisena ilman menestystä. Elämässä ei tarvitse pyrkiä haalimaan mitään sen suurempaa, muuta kuin elää täysillä onnellisen elämän. 

Tarvitseeko elämässä olla onnellinen toisen ihmisen puolesta? Se on jokaisen oma asia, haluaako hän olla onnellinen toisen puolesta ja olla osana toisen onnea. Se olisi kuitenkin hyvä asia, jos pystyisi tunteidensa puolesta asettumaan myös toisen asemaan ja iloitsemaan toisen kanssa yhdessä. Helposti siinä saa itsekkään ja ylimielisen leiman, jos ei siihen kykene. Itsellänikin on kokemusta, kuinka vaikeaa on ollut joskus iloita aidosti toisen puolesta. Mulle on monesti sanottu, että on ihmeellistä etten pysty olemaan onnellinen toisten puolesta. Se on ollut vaikeaa erityisesti silloin, kun itselläni on ollut vaikeuksia pitää itseni kasassa. Kaikki voimat menivät itsekkäästi omaan hyvinvointiin. Silloin omat vastoinkäymiset tuntuivat entistä pahemmalta ja samalla jonkun toisen onnellisuus ei tuntunut miltään. Nykyisin oman vointini ollessa parempi, pystyn olemaan täysillä osana myös muiden onnellisuutta. Jaettu ilo on kaksinkertainen. Siitä tulee itsellenikin hyvä mieli, jos toinen on aidosti onnellinen jostain. Ystävyyssuhteissa varsinkin toisen onnellisuuteen osallistuminen on tärkeää, koska se vahvistaa keskinäistä suhdetta entisestään. Tiivistettynä, jos haluat ystäväsi ja itsesi ilon moninkertaistua, samaistu ihmeessä hänen iloonsa ja jakakaa se yhdessä. 

Suosittelen jokaista ihmistä näyttämään vapaasti onnellisuutensa. Onnellisuuden korostaminen ei ole paha asia. En itse välitä siitä, jos joidenkin mielestä korostan liikaa nykyistä hyvää elämäntilannetta ja näytän aidosti onnellisuuteni. Parempi on korostaa yltiöpäisesti onnellista fiilistä kuin sitä, että kaikki on päin persettä ja masentaa! Mikäli joku pahastuu siitä, että näytät onnellisuutesi - kerro hänelle, että menestymisesi ei ole hänen elämästään pois ja hän voi keksiä ainutlaatuisen tavan menestyä ja olla onnellinen. Onnellisuuteen ei tarvitse edes aina menestymistä, vaan siihen liittyy elämän läheiset ihmiset ja muut pienet asiat. Maailmassa ei voi olla onnellisuutta ja hyvää mieltä liikaa, olkaa siis onnellisia!

Millaisista asioista juuri sä olet onnellinen?
Onko sinulla vaikeuksia olla onnellinen toisten puolesta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3