17. huhtikuuta 2013

PLATINUM GIRL

Tämä teksti ei kerro minusta ihmisenä, vaan minusta bloggaajana ja blogistani yleisesti. Toisaalta en haluaisi nimittää itseäni "bloggariksi", koska en koe olevani sellainen. Ennemminkin näen "bloggarit" ihmisinä, jotka päivittävät blogia aktiivisesti ja ovat sosiaalisessa kontaktissa lukijoidensa kanssa. Ehkä minäkin voin olla tulevaisuudessa sellainen bloggari, jollaisena ajattelen muiden olevan. Toki bloggariksi voidaan sanoa kaikkia blogia kirjoittavia, mutta itse näen bloggarit aktiivisina blogin päivittelijöinä ja ihmisinä, jotka kommunikoivat lukijoidensa kanssa.

Itselle blogi on sinällään uusi juttu, vaikka olenkin kirjoittanut paperista päiväkirjaa nuorena. Kirjoitin sinne lähinnä tuntemuksiani ja joitain "salaisuuksia", mitä en halunnut kertoa porukoilleni tai halunnut kenenkään muunkaan ihmisen näkevän. Silloin, kun tutustuin Interet-päiväkirjoihin eli blogien maailmaan, perustin ensimmäisen virtuaalisen päiväkirjan LiveJournal-palveluun ja suuntasin sen lähinnä tietylle ihmisryhmälle. Itse asiassa en tiedä näin jälkeenpäin, oliko se sittenkään suunnattu vain tietyille vai pääsikö sitä koko kansa lukemaan. Sen tiedän, että kovinkaan moni siitä ei lukenut, muutama kaveri vain. Hyvä niin, koska sekin kertoi lähinnä turhanpäiväisistä tuntemuksistani ja päivän tapahtumista. Halusin siis paikan, jonne kertoa ilot ja surut, kun paperipäiväkirja ei ollut enää kiinnostava. Lopulta tunsin, että LiveJournalkaan ei ollut riittävä, vaan halusin jotain suurempaa. Jonkun erillisen paikan, jossa pääsee toteuttamaan itseään yhtä paljon kuin LiveJournalissakin. Löysin ihmeen kaupalla Bloggerin ja suunnittelin perustavani sinne päiväkirjan tyylisen blogin. Tässä kohtaa tiedostin, että Bloggerin kautta blogia pääsee lukemaan ihan kuka tahansa. Nyt olen vasta tajunnut, että täälläkin voi pitää blogia vain tietyille ihmisille eli kutsutuille lukijoille. Siitä huolimatta pidin pariakin tekelettä pystyssä, lähinnä yksinkertaisella, aika laimealla ulkoasulla toteutettua "blogia". Kerroin niissä blogeissa aika henkilökohtaisia juttuja välittämättä siitä, lukeeko niitä kukaan. En muista niistä ensimmäisistä blogitekeleistä paljoakaan, paitsi sen, että niissä oli poikkeuksetta tumma ulkoasu. Koin, että tuskinpa ketään kiinnostaa jonkun tuntemattoman ja yksinäisen tytön jutut. 

Tämän jälkeen ajattelin, että jospa alkaisin kasvattaa suosiota blogipiireissä. Perustin seuraavan blogin, joka oli niinkin yllätyksellinen kuin "muoti/lifestyleblogi". Sillä taisi olla itse asiassa sama nimi kuin tällä nykyisellä eli silloin se liittyi jopa jotenkin blogin tyyliin. Kuvitelkaa ihminen, joka ei todellakaan muodista yhtään mitään tiedä, kuvailemassa suurella innolla ja puolittaisella häpeällä pokkarikameralla päivän asujaan ja muuta siihen liittyvää. Kuvittelin vielä tämän kaiken olevan muiden mielestä hienoa ja saavani lukijoita tällä tyylillä, se on täyttä paskaa! Hävettää nykyisin helvetin paljon sekin tekele, jota ihan oikeasti pidin tosissaan pystyssä. Sain myös ensimmäiset negatiiviset kommentit, ja kommentit ylipäätään, tuohon blogiin. Kirjoitin silloin suorasanaisen tekstin nuorten päihteidenkäytöstä ja sain itse erittäin paljon kylmiä pyyhkeitä suoraan naamalle. Anonyymien ihmisten mukaan arvostelin muita ihmisiä tekstilläni. Ihmettelin suuresti ja ajattelin, että tässä maailmassa nyt oman mielipiteensä saa sanoa. Saa toki, mutta ihmisillä on oikeus myös kiistää, kyseenalaistaa ja olla eri mieltä siitä asiasta, mitä väität. Päätin lopettaa tuon blogin kirjoittamisen ja jättäytyä blogien maailmasta vähäksi aikaa, tosin kyhätessäni ensin lyhytaikaisesti toisen samantyylisen blogin. Ajattelin tuolloin, että blogimaailma ei ole minua varten. Kuka joutuikaan syömään hatullisen sitä itseään myöhemmin?

Ajatus uudesta ja täysin toisenlaisesta blogista kypsytteli mielessäni, kun muutin Lahteen. Uudesta siinä mielessä, että en kertoisi tavallisesta elämästäni mitenkään vaan kirjoittaisin eräänlaisia mielipidetekstien tyylisiä kirjoituksia. Toki seassa oli myös omaa elämänkokemusta, osittain erittäin henkilökohtaistakin sellaista. Päätin myös kokeilla erilaista kirjoitustyyliä eli kirjoitin blogiin lähes samalla tavalla, millaista tekstiä sain suustani ulos. Itse pidin siitä tyylistä, mutta harva samaa mieltä mun kanssa oli. Mietin pitkään tälle blogille nimeä, koska halusin sen kuvaavan sekä mua että blogia. Päädyin lainaamaan Cheekin biisin nimeä "Tyhmää ja tyylikästä", osittain ironisesti! Toteutin sen vähän samalla tavalla kuin nykyisen blogin, tekstien otsikot olivat eri biisien nimiä ja kirjoitin otsikon pohjalta. Se blogi ei mikään menestystarina ollut, sitä lukivat lähinnä ihmiset, jotka tunsivat mut. Sellaisia olivat kommentitkin, jotka olivat useimmiten positiivisia. Mukaan mahtui myös jonkin verran negatiivista kommenttia, johon päätin itse puolustautua. Tosin se puolustautuminen meni toisen ihmisen provosoinniksi ja jopa haukkumiseksi, joka ei ollut ollenkaan viisasta. Provosoinnin ja haukkumisen jälkeen toinen ihminen puolustautui entistä kovemmin takaisin ja sanoi, etten kestä kritiikkiä. Siinä he olivat oikeassa, etten kestänyt silloin ainakaan. Siinä blogia pitäessä tuntui, että mitä tahansa teet tai sanot, on olemassa aina joku valittamassa tai neuvomassa. Varsinkin kun rakastin ja rakastan edelleen provosointia! Tosin silloin helposti itsekin provosoiduin negatiivisista kommenteista ja nostin karvani pystyyn. Nykyisin yritän suhtautua kritiikkiin sillä tavoin, että sen avulla oppii aina vain paremmaksi tekijäksi. Silti haukkuminen ei ole rakentavaa kritiikkiä vaan mielipiteen voi ilmaista myös asiallisesti. Lopulta väsyin itse negatiivisiin kommentteihin, joita loppua kohti tuli samalla tahdilla, kun yritin vähänkin puolustaa itseäni. Positiiviset kommentit kuitenkin auttoivat mua jatkamaan, mutta päädyin pistämään blogin jäihin keväällä 2011. Totesin itselleni, että ehkä on parempi etten ainakaan vähään aikaan kirjoita yhtään mitään julkista tekstiä, vaikka ajatus sinänsä houkuttelikin.

Mikä mut aina saa aloittamaan bloggaamisen yhä uudelleen ja uudelleen, viimeksi tammikuussa 2013, kun perustin Platinum Girlin? Siinä on tietty viehätysvoimansa, mutta pääasiallisena motivaationa blogin pitämiseen on juuri se ajatusten julkituominen. Saa antaa itsestään jotain maailmalle ja kohdata jopa niitä ihmisiä, jotka on sun kanssa samaa mieltä jostain tai kokenut samanlaisia asioita. Se on myös tavallaan vertaistuki toiselle ihmiselle, esimerkiksi toiselle liikuntarajoitteiselle, masentuneelle tai henkilölle, jonka vanhemmat ovat vakavasti sairaita. Pyrin tekstilläni ja sitä kautta omalla elämäntarinallani tuomaan vertaistukea saman kokeneille tai samassa elämäntilanteessa olevalle ihmiselle. Ajattelen, että mikäli mun tekstistäni ja kokemuksestani joku saa hyötyä, niin se ei ole multa pois vaan päinvastoin. Mulle on myös sanottu, että kerron blogissani liian avoimesti asioista ja elämästäni, esimerkiksi masennuksestani. Voin olla jokseenkin eri mieltä tästä, koska olen tottunut avautumaan ihmisille erittäin paljon elämäni aikana ja on joitakin ihmisiä, jotka tietävät musta vielä enemmän kuin mitä kirjoitan blogiini. Vaikka ei päältä päin tunnu siltä, niin valitsen päässäni helvetin tarkkaan asiat ja ilmaisumuodot blogitekstiini. Osittain siksi, että en halua kenenkään nimeä mainittavan missään tekstissä, koska haluan säilyttää muiden ihmisten yksityisyyden. Toki saatan kertoa joitakin asioita tarkasti, mutta pidä huolen siitä, että kirjoitan asioista kuitenkin omasta näkökulmastani ja jätän esimerkiksi muiden ihmisten diagnoosit pois täältä. Tarkemmat tiedot tapauksista, läheisteni diagnooseista ja muusta erittäin tarkasta tiedosta saavat tietää he, joille olen asioista kertonut tarkemmin. En halua esimerkiksi kertoa kovinkaan tarkasti läheisteni raha-asioista tai työstä. Mitä tulee minuun itseeni, niin itsestäni saatan kertoa hyvinkin tarkasti, onhan tämä blogi minun käsialaani. Lukijoiden pitää kuitenkin muistaa se, että jos he haluavat tehdä musta jotain päätelmiä pelkän täällä lukevan tekstin perusteella, he ovat väärässä. Tämä blogi on kuitenkin täysin pintaraapaisu todellisesta elämästä. Ainoastaan minä tiedän, mikä pitää paikkaansa. Kannattaa myös muistaa se sanonta, että "ihmiset muuttuvat", koska mun kohdalla se todellakin pitää paikkaansa. Voin sanoa, että olen muuttunut esimerkiksi ala- tai yläasteajoista ja mikäli ihmiset muistavat mut niiltä ajoilta jonkunlaisena, se ei välttämättä pidä enää paikkaansa. En tässä tarkoita, että olisin todellakaan aikuisempi tai kypsempi ihmisenä, mutta onnellisempi olen nykyisin ainakin. Kehoitan päivittämään faktat kuntoon, ennen kuin mun asioista tai musta ihmisenä tulee väittämään jotain. 

Lyhyiden blogiurieni varrella olen saanut monenlaisia kommentteja blogiini. En tiedä, kumpia on tullut enemmän, positiivisia vai negatiivisia. Ne ovat jakautuneet aika tasoihin. Luonnollisesti positiiviset kommentit piristävät mieltä. Yleensä niissä kehutaan tekstiä, ulkoasua tai jotain muuta. Kuitenkin ne negatiiviset kommentit ovat jääneet paremmin mieleen ja jotkut kommentit muistan vieläkin. Negatiivisia kommentteja on tullut monenlaisia, mutta yleensä niissä on arvosteltu joko kirjoitustyyliä, tekstin sisältöä, blogin ulkoasua tai mua itseäni. Nämä ovat parhaiten mieleen jääneitä negatiivisia kommentteja. Niitä on muokattu hieman, koska en alkuperäisiä muista tarkalleen:

"...journalistin pitää osata kirjoittaa eikä käyttää puhekielen ilmaisuja edes blogissa. Meitsi on vielä erittäin typerä sana..." 

"...sulta ei löydy oikein kirjoitustaitoa, ei sinusta toimittajaksi ole. Sinun kummallinen pään muoto ajaa ihmiset pois luotasi..."

"Elina, tunnen sut monen vuoden takaa ja tiedän todella hyvin, millainen olet tai et ole! Miksi esität netissä jotain supercoolia, ihanko paikataksesi vanhoja haavoja? Lopeta se roolin vetäminen, asiat eivät sillä parane..."

"Vedät selkeesti päästäs nää sun jutut, ei nää voi olla tosia. Oot lapsellinen ja säälittävä!"

"...Sulla ei todellakaan voi olla masennusta, koska sinulla ei ole todisteita asiasta. Miten kehtaat puhua, että masennus olisi muotia? Raivostuttava väite, mä vaikean masennuksen kokeneena sentään tiedän mistä puhun..."

"Miksi selittelet asioita koko ajan? Mikset voi kertoa vain totuutta? :D"

"*pätkä Facebook-statusta* Näköjään Facebookissa osaat olla oma ittes, mutta täällä blogissa vedät jotain ihme roolia... Tais kommentti osua arkaan paikkaan. ;) t. Anonyymi :DDDD"

"Miksi olet niin huomionkipeä, koetko itse olevasi sellainen? Musta tuntuu, että olet... kaikea ei nimittäin tarvitse jakaa Facebookissa..."

"Et taida kestää kritiikkiä yhtään, kun noin kovasti puolustaudut..."

Monesta kommentista olen ottanut silloin itseeni, esimerkiksi loukkaannuin syvästi kolmannesta kommentista. En tiedä, oliko se selkeää provosointia vai oliko oikeasti takana joku mut tunteva ihminen. Ehkä oli tai ei ollut, anonyymiä henkilöllisyyttähän ei tietääkseni pysty selvittämään. Puolustukseksi mulle on tultu sanomaan, että negatiivisesti kommentoineet ihmiset ovat kateellisia mulle. En usko, että tämä pitää paikkaansa. Kirjoitin jo aikaisemmassa tekstissäni, että mielestäni kritiikki ei ole yhteydessä kateellisuuteen. Maailmassa on ihmisiä, jotka eivät pidä musta ja haluavat kritisoida mua jostain. Tällöin heidän antamansa kritiikki ei ole lähtöisin kateudesta, vaan se on puhdasta kritiikkiä. Itse näen kateellisuuden osoittamisen kehumisena. Niin sanottua "kateuskorttia" nostetaan mun mielestä liikaa pöydälle, koska usein kritiikki kuitataan tällä kortilla miettimättä sen tarkemmin todellisuutta. Tosin todellisuuden tietää ainoastaan kommentin lähettänyt henkilö. Ja mietitään vähän, kuka voisi muka olla kateellinen ihmiselle, joka on liikuntarajoitteinen, kokenut masennuksen ja kouluttautuu epävarmalle alalle uskoen kuitenkin muuttuvaan todellisuuteen? Luultavasti ei kukaan, ilmoittautukaa ihmeessä, mikäli olen väärässä.

Millainen blogin pitäjä haluan olla? Haluan olla inspiraationa ja vertaistukena jollekin, joka lukee tätä. Haluan, että kirjoituksistani löytyy jokin juttu, joka herättää tunteita puolin ja toisin. Haluan olla teksteilläni helposti lähestyttävä, kun tosielämässä kuulemma olen täysin toista maata. Haluan kuulla, mitä ihmiset ovat mieltä kirjoituksistani ja kertovat, mikä oli hyvää ja mitä voisi parantaa. Haluan kehittyä yhä paremmaksi niin tekstien kuin ulkoasunkin suhteen. Vaikka näyttäisikin siltä, että hakisin tarkoituksella huomiota teksteilläni ja blogillani, se ei kuitenkaan kokonaan pidä paikkaansa. Okei, kirjoitan julkista blogia eli olen huomion kohteena. Olisihan se ihan kiva, että joku myös lukisi tätä ja heittäisi mua kommentilla. Kuitenkin kaikesta tästä päättää lukija tai verkossa surffailija itse. Kaikki on kiinni hänestä, avaako hän sivun ja pysähtyykö hän lukemaan tekstejä, heittääkö hän jopa kommentin vai sulkeeko sivun saman tien. Vaikka tekstit vaikuttaisivat huomionkipeiltä ja säälipisteiden metsästämiseltä, kyse on kuitenkin mun halusta kertoa asioita ja tuoda ihmisille jotain mun elämästä. En pakota ketään lukemaan, siltikään, vaikka saatan heittää vinkkiä tuttavilleni tästä. Annan vapauden valita. Vasta tulevaisuudessa, journalistina, haluan olla se, joka muuttaa maailmaa jotenkin omalla tekemisellään tai kirjoituksellaan. Vasta journalistina haluan menestyä ja haluan kirjoittaa nimeni historiaan. Suhtautuisin työhöni intohimoisesti ja päättäisin, että olen se, josta tullaan kuulemaan vielä. Siihen kyllä voi mennä pitkäkin aika tai se voi jäädä kokonaan toteutumatta. Haluan onnistua silti siinä, mihin ryhdynkin! 

Seuraan itse monia blogeja, useimmiten treeni- tai fitnessblogeja, mutta joukkoon mahtuu myös niitä lifestyleblogeja. Blogissa pitää olla jokin juttu, joka herättää kiinnostuksen ja alan tutustua siihen tarkemmin. Se voi olla ulkoasu, kirjoitustyyli, kuvat tai ihan mikä tahansa. Ihailen niitä bloggareita, jotka näkevät vaivaa blogin pitämiseen ja oheistoimintaan, esimerkiksi kommentteihin vastaamiseen tai sosiaalisuuteen lukijoiden kanssa. Välillä mietin, miksi esimerkiksi muoti- tai lifestyleblogit ovat niin suosittuja. Ehkä syy on siinä, että ihmiset haluavat kiinnittää huomiota siihen, miltä he näyttävät ja hakevat inspiraatiota toisten blogeista. Vähemmälle huomiolle mulla jäävät kuitenkin ne nuorten tyttöjen blogit, jotka muistuttavat tiettyä kaavaa ja ovat juuri muoti- tai lifestyleblogeja. Mulla blogimaailmassa "ihan kiva" ei riitä, vaan aina seuraamassani blogissa pitää olla se tietty juttu, joka sytyttää. Hyvillä kuvilla voi esimerkiksi kompensoida sitä, että kirjoitustyyli ja oikeinkirjoitus saattaa olla hieman kehnompaa mielestäni. Eniten blogeissa mua ärsyttävät kirjoitusvirheet, mutta esimerkiksi jollain tietyllä murteella kirjoitettu blogi voi olla aivan loistava. Se riippuu niin monesta asiasta, mikä ärsyttää tai ihastuttaa. Voin kyllä tunnustaa, että itse olisin kiertänyt kaukaa edellisen blogini, jo pelkän kirjoitustyylin perusteella!

Koen, että olen nyt enemmän henkisesti valmis kirjoittamaan blogia. Aikaisemmin sitä suhtautui kirjoittamiseen toisella tavalla ja nyt vähän yli kolmen vuoden päästä tästä on tulossa mitä ilmeisemmin mulle ammatti. En kuitenkaan koe olevani valmis blogin pitäjä, tuskin koskaan olenkaan. En halua suhtautua tähän vakavasti, tämä on mulle tällaista pilke silmäkulmassa kirjoittelua, tosin yritän harjoitella asiallisempaa tyyliä. Tämän blogin syntymisestä voi osittain kiittää erästä opettajaa koulusta, koska hän alun perin ehdotti huvin ja urheilun vuoksi mulle tätä. Tosin tämä on ihan vain harrastus, joka ei liity eikä toivottavasti koskaan tule liittymään opintoihini millään tavalla. En ole journalistinen tässä blogissani lainkaan, koska kerron tässä omasta elämästäni. Tällä ei ole tarpeeksi journalistista nimeä eikä tekstien otsikot ole journalismia nähnytkään. Kaikki otsikot ja blogin nimi juontaa juurensa musiikkiin ja suosikkiyhtyeisiin ja -artisteihin. Tämä on puhtaasti ajanvietettä, mitä ilmeisemmin vailla seurauksia. Ja mikäli mun blogista seuraa jotain positiivista, niin se on aina vain hyvä asia.


Jos kirjoitat blogia, niin millainen blogi sulla on ja millainen bloggaaja olet?
Millainen on sun mielestä hyvä blogi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3