6. huhtikuuta 2013

PAREMPAA KANGASTA

Tyylitön vai tyylikäs? Siinä vasta kysymys, kun mua ajatellaan. Oon aina ajatellut, että mulla ei ole lainkaan tyyliä varsinaisesti. En oo koskaan innokkaasti seurannut muotia ja pukeudun ihan fiiliksen mukaan. Millainen mun pukeutumistyylini ja muunlainen tyylini on ollut ennen nykypäivää? Kuuluuko tyyliini meikkaus, koruja tai muuta spesiaalia? Mitä mieltä olen eri tyyleistä ihmisillä? 

Pukeutumistyylilläni ei ole mitään tiettyä genreä tai rajoja. Sille voi toki keksiä synonyymejä kuten tylsä, massa ja mitäänsanomaton. Itsestäni tuntuu siltä, että en vain osaa pukeutua tarpeeksi hyvin, näytän rähjäiseltä tai seinästä reväistyltä. Kuitenkin ajoittain yritän ryhdistäytyä pukeutumisen suhteen ja heittää päälleni vähän enemmän toisiinsa sopivaa vaatetta. Samalla yhdistelen muuhun asuuni sopivia asusteita tai koruja. Porukoilta kuulen useasti näyttäväni rähjäiseltä tai seinästä reväistyltä. He toivovat usein, että mikäli on nainen, niin pukeutuisi myös naisellisesti. "Katsoisit mallia, miten muut naiset kaupungilla pukeutuvat, ethän sä voi näyttää tuolta!" on toteamus, jonka olen kuullut jo liiaksi asti. Heidän mielestään pukeutumisessani on parantamisen varaa ja paljon. He eivät voi myöskään käsittää sitä, että vapaaehtoisesti haluan kulkea joskus rennoissa college-housuissa tai löysässä hupparissa. Vaikka olenkin nainen, niin silti pidän rennosta tyylistä ja siitä, että voin välillä "piiloutua" vaatteideni taakse. Kolikon kääntöpuolena haluan pukeutua vähemmän rennosti, jolloin hyvin istuvat vaatteet ovat se juttu. Tästä syystä en lokeroi tyyliäni mihinkään, vaan se on lähinnä niin tavallinen kuin olla ja voi.

Lapsena, siis niin pitkälle kuin muistan, tyylini oli tyttömäinen. Silloin olin selkeästi tyttö, koska mekkoja ja värikkäitä, tyttömäisiä paitoja oli kiva pitää. Lapsena joskus kehittelin omia vaateyhdistelmiä, jotka olivat ulkopuolisen silmin kummallisia. Saatoin yhdistää kaksi erittäin toisiinsa epäsopivaa paitaa ja vielä olla ylpeä siitä. Muistan, että suosikkipaitojani oli kaikki Leijonakuningas -elokuvaan ja sen jatko-osiin liittyvät vaatteet eli erityisesti keltainen Kovu-huppari tai vastaavasti paidat, jotka näyttävät siltä, että niissä on päällekkäin pitkä- ja lyhythihainen paita. Silloin en tykännyt pitää farkkuja, vaan viihdyin enimmäkseen trikoissa tai verryttelyhousuissa. Olin myös siitä kummallinen lapsi, että alaluokilla en oikein tykännyt pitää haalaria vaan silmääni miellytti enemmän takki ja housut -yhdistelmä. Silti oli pakko pitää sitä vähän vähemmän miellyttävää haalaria ensimmäiset kolme luokkaa, koska porukat käskivät. He kuitenkin tiesivät paremmin, millaisissa vaatteissa tarkenin olla ulkona. Olisin kuitenkin itse laittanut vaatteita päälleni liian vähän ja kärsinyt kylmästä. No can do, mutta ehkä se oli ihan hyväkin, että porukat katsoivat mun pukeutumisen perään silloin.

Pidin lapsena jo erilaisista koruista erittäin paljon. Käytin erityisesti isoja riipuksia. Suosikkejani olivat erityisesti sydänriipukset, koska ne olivat inspiraatiota eräästä sarjakuvasta. Muistan myös sellaiset muoviset kaulanauhat, joita sai jostain automaatista kolikoilla ostettua. Samanlaisia rannekorujakin joskus pidin käsissäni. Pidin ylensä pelkästään yhtä korua kaulassa, mutta ranteessa koruja saattoi olla monia. Erityisesti tykästyin lapsena helmirannekoruihin ja niitä löytyi yleensä vasemmasta ranteesta useita. Helmirannekorujen joukossa saattoi olla muitakin koruja, ystävännauhoja tai niittirannekkeita. Ala-asteella mulla oli yhdet korvisrei'ät ja niissä pidin yleensä jotain nappikoruja. Nykyisin mulla on yhteensä neljä korvisreikää.

Vaikka vaatetyyli pysyi suhteellisen samanlaisena, hiustyylini muuttui jo silloin. Ala-asteella pariin otteeseen mulla oli räikeänpunaiset hiukset, kerran liilat ja muutoin oma väri eli "vaaleanmaantienruskeanharmaa". Hiuksissani oli myös väkerrelty erilaisia "lettejä" ulkomaanmatjojen muistona. Ne voisivat olla kivoja vieläkin! Melkein koko ala-asteen mulla oli suhteellisen pitkät hiukset, mutta kolmannella mulle leikkautetiin polkkatukka otsatukalla varustettuna. Vihasin sitä syvästi silloin! Ala-asteen lopussa kasvattelin hiuksia ankarasti ja ne oli hyvässä pituudessa kuudennella luokalla. Suuremmat hiusmuutokset tapahtuivat kuitenkin vasta vanhemmalla iällä.

Yläasteelle siirryttäessä tyylini alkoi muuttua hieman. Samanlainen tylsä ja mitäänsanomaton se omasta mielestäni oli, mutta kokeilunhaluni eri yhdistelmiä ja muita spesiaaleja tyylijuttuja kohtaan kasvoi. Seitsemännellä luokalla tyylini oli vielä aika värikäs ja yleisesti siirryin verryttelyhousuista farkkuaikaan. Olisihan se ollut "noloa", jos yläasteella olisin pitänyt liian rentoja housuja. Tyyliini alkoi hiipiä musta väri yhä selvemmin, mutta ei kuitenkaan kokonaan ihan tummaa ollut. Pidin erityisesti tyköistuvista huppareista ja farkuista. Suosikkipaitani yläasteella oli ehdottomasti musta lyhythihainen paita, jossa oli painettuna sininen lohikäärme. Ostin yläasteella myös niittivyön, joka on säilynyt ehjänä vielä tähän päivään asti. Muutenkin käytin vyönä juuri tuota niittiversiota tai pitkää kudottua huivia. Kahdeksannella luokalla musta väri tyylissäni otti vallan ja mukaan tulivat myös yhä enemmän koruja. Kaulassani saattoi olla useampi kaulakoru, jotka olivat vielä toisiinsa sopimattomia! Joskus yläasteella päätin pukeutua aina tiettynä päivänä koko päivän yhteen väriin, asusteita myöten. Muistan erityisen hyvin "pinkin ja mustan päivän", koska "mustana päivänä" mulla oli myös muunlaisia hanskoja tai muuta mielenkiintoista päällä. Koko yläasteen ajan mulla oli pitkät hiukset, useimmiten lähellä omaa väriä tai punaiset. 

Yläasteen jälkeen lukiossa tyylini ei muuttunut entisestään mihinkään suuntaan, pysyi samanlaisena. Ainoa mikä tyylissäni säilyi yläasteelta eteenpäin, oli juuri tuo niittivyö, jota pidin lähes aina. Yläasteella ja lukiossa olin suuri Negative-fani, jolloin yhtyeen fanipaitoja ja -huppareita tuli pidettyä usein. Tämän lisäksi myös muiden suosikkiartistien paitoja näkyi päällä. Niitä oli kiva yhdistää aina mustien pillifarkkujen ja niittivyön kanssa. Noihin aikoihin tyylissäni näkyi pääkalloja, tähtiä ja raitoja. Lukion jälkeen vaatetyylini jatkui suhteellisen samanlaisena, mutta hiukset muuttivat muotoaan entisestään. Värjäsin vuonna 2007 hiukseni tummanruskeiksi, liloilla raidoilla höystettynä. Lyhensin myös hiukset olkapää-mittaisiksi. Päätin kuitenkin repäistä pari vuotta myöhemmin ja vetää hiukseni erittäin lyhyiksi. Tykästyin itse lyhyisiin hiuksiin ja lähtiessäni Lahteen, värjäsin ruskeat hiukset ensimmäistä kertaa ikinä mustiksi. Se look oli mulla pitkään, toki välillä hiusten väri muuttui punaiseksi ja liilaksi. Vuonna 2011 päätin vetää omatoimisesti vasemman puolen hiuksista pois, kiitos askartelusaksille! Se oli melkoinen näky, kun toisella puolella roikkui epämääräinen kasa lilaa tukkaa ja toisella puolella sitä ei ollut lainkaan. Tosin Lahdessa pidin muutenkin "toinen puoli lyhyt, toinen pidempi" -hiustyyliä. Tuosta lähtien ajattelin kasvattaa hiukseni takaisin pidemmäksi ja tähän mennessä ne ovat kasvaneet tasasista tahtia. Ajattelin Lahti-vuoden jälkeen muuttaa tyyliäni edes hieman naisellisempaan suuntaan, vaikka sisäinen poikatyttö minussa asustaakin. 

Nykyisin tyylini on suhteellisen perus eli massa suoraan sanottuna, olen tykästynyt värikkäisiin paitoihin ja neuletakkeihin. Toisaalta mikä tyyli sitten luokitellaan massatyyliksi, koska eikös kaikki vaatteet ole jollakin tavalla massaa ja tule vastaan joka toisella? Tyylistä tulee omaperäinen silloin, kun niitä vaatteita yhdistää mielenkiintoisesti. En ole oikein koskaan välittänyt meikkauksesta, vaikka nainen olenkin. Välillä mulle iskee kuitenkin fiilis, että on pakko laittaa naamakin kuosiin, jolloin ihan oikeasti meikkaan eli teen "sotamaalaukseni" meikkivoide/puuteri, ripsiväri ja huulikiilto-combolla. En pidä meikkaamista "omana juttunani", vaikka kaverini ovat vähän kummastelleet "miksi ihmeessä en meikkaa?" En koe, että mun olisi pakko meikata, joskus ei vain kiinnosta ja haluan olla ihan luonnollisena. Meikatessa haluan vain korostaa silmiäni tai tehdä itsestäni raikkaamman näköisen, ilman meikkiä näytän joskus "viikon putkeen valvoneelta" tai jätkältä. Toisaalta osaan vielä näyttää suhteellisen paljon pojaltakin, jos pistän pipon syvälle päähän ja rennot vaatteet. Nykyään yritän saada hiuksiani vaaleammiksi ja lähemmäs omaa väriä, koska en kertaakaan ole ollut virallisesti blondi. Kaikkea pitää kokeilla ja saahan hiukset aina takaisin tummiksi, jos blondi ei mulle sovi. Kerään inspiraatiota nykyisin muista ihmisistä, vaikka vieläkin hieman muodin seuraamista vierastankin. Valikoin joukosta aina ne vaatteet, jotka musta näyttää hyvältä ja sopivat mulle. Juuri tuon takia en mielelläni genretä tai rajaa tyyliäni, se voi olla erilainen eri päivän ja fiiliksen mukaan. Kenkinä pidän yleensä Converseja tai talvisin maihareita, rajoitteeni takia korkokenkien käyttäminen on haastavaa ja siksi en niitä oikein käytä. Tosiaan onhan mulla jalankokokin suhteellisen "jättimäinen" eli tasan 33. Voin kertoa, kuinka hävettää ostaa kenkiä lastenosastolta, jos ikää on mittarissa 23 vuotta.

En halua sen suuremmin puuttua muiden ihmisten pukeutumiseen tai tyyleihin, koska jokaiselle ihmiselle sopii eri tyylit. Tyylejä on myös vaikea lähteä arvostelemaan, koska ne ovat myös jonkun toisen henkilökohtaisia mieltymyksiä. Kuitenkaan en itse pukeutuisi pelkkiin leggingseihin ja lyhyeen tai juuri ja juuri vesirajan peittävään paitaan. Se on ainoa sellainen ilmiö, jota katson kummeksuen. Muuten olen kuitenkin tyylien suhteen vapaamielinen. Ihailen niitä ihmisiä, jotka osaavat pukeutua persoonallisesti ja yhdistää mielenkiintoisiakin vaatteita toisiinsa. Tyyli kertoo jotain tyylin kantajastakin, osaisipa sitä itse olla joskus edes huoliteltu ja näyttää hyvältä. Mun puolesta porukka voi pukeutua merkkivaatteisiin tai seurata muotia, ei se multa ole pois. Kunhan vain he osaavat valita sellaisia vaatteita, jotka sopivat heidän vartalomallille parhaiten ja osaavat kantaa mitä tahansa vaatetta asenteella. Asenne ratkaisee, oli sun päällä mitä tahansa! 

Myöhemmin tulen kertomaan tyylini yhdestä osasta eli kehonmuokkauksesta, hieman tarkemmin. 

Millainen tyyli juuri sulla on?
Mikä sun mielestä on tyylikästä tai tyylitöntä?

2 kommenttia:

  1. Miulla on itellä just samasta aiheesta tekstinraakile luonnoksissa :D Tottakai näkökulma on eri, ottaen huomioon blogini aihepiirin. Miun piti itseasiasssa ehdottaa siulle et kirjoita tatuoinneista, koska ite oon meinannu kans kirjottaa siitä (edelliseen blogiin kirjoitinkin), mut ei oikein irtoo. :D Ja sitten koulukiusaaminen vois olla kans sellainen aihe, josta sulta vois tulla mielenkiintoinen teksti. Ite oon tehny koulukiusaamiseen liittyvän postauksen joskus viime marraskuussa vissiin, mut se tais olla vähän turhan tunnepitoinen... :)

    Ja mitä tähän tekstiin tulee... Mie en oo ikinä ymmärtänyt miksi ei saisi pukeutua tylsästi? Mie oon tylsä ihminen, joten muodikkaasti pukeutuminen ei sovi miun persoonaan. Miulle on ihan se ja sama miltä vastaantulijat näyttää ja useimmiten sekin miltä itse näytän. Kollarit ja huppari on ihan perussettiä, jos joku vetää herneen nokkaansa siks etten näytä huolitellulta niin siinäpähän vetää. Mie en ihan tosi jaksa olla kiinnostunut vaatteista, kun miun täytyy repiä itteni aamulla sängystä ylös ja selviytyä yliopistolle. Mut onneks oon humanisti niin ei tarttekaan panostaa ulkonäköön. :D Kyllä mie sit osaa tilanteen mukaan pukeutua, mutta luennolle vääntäytyminen ei oo mikään pukeutumista vaativa tilanne. Arkisin käytän meikkiä tosi vähän, yleensä vain peitepuikkoa pahimpiin punoituksiin. Tykkään kyllä meikata, mutta en jaksa vaivautua. Ja pipo syvälle päähän niin ei tarvi tukastakaan välittää... Yläasteella ja lukiossa piti olla kunnon pakkelit naamassa ja kajalista lähtien kaikki... :D

    Taas kilometrikommentti, sori. :(

    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei yhtään tarvitse pyytää anteeksi pitkää kommenttia, koska sulla ne ovat aina täyttä asiaa! Oon taas sun kanssa samaa mieltä tästä. :)

      Se on hienoa, että mun blogi inspiroi myös sua kirjoittamaan sulle tärkeistä aiheista eikä se mitään haittaa, vaikka näkökulmakin olisi sama tai sivuava. Silti teksti on useimmiten juuri kirjoittajansa näköinen. :)

      Poista

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3