15. huhtikuuta 2013

KATO MUN KÄTEEN

Kirjoitan nyt tekstin tatuoinneista, koska yksi blogiini kommentoinut henkilö toivoi sitä. Otan siihen mukaan myös lävistykset, koska niitäkin minulta löytyy ja on löytynyt. Mulla on kokemusta sekä tatuoinneista että lävistyksistä. Kerron nyt, mitä ne toivat minun elämääni.

Olen aiemmin suhtautunut tatuointeihin ja lävistyksiin hyvinkin ristiriitaisesti. Koko ilmiö itsessään on ollut ainakin mulle suhteellisen uusi. Itse en ainakaan omassa nuoruudessani kauheasti lävistyksiä tai tatuointeja nähnyt, vaikka niitä on varmaan ollut katukuvassa jo pitkän aikaa. Pieni paikkakunta ja muutenkin "tynnyrissä eläminen" saattoivat myös vaikuttaa asiaan. Vasta 2000-luvulle tultaessa pääsin itsekin näkemään muita koruja kuin korvissa olevia ja alussa pidin niitä vastenmielisinä. En luultavasti tajunnut niiden ideaa tai nähnyt mitään hienoa niissä. Tatuoinneissa vielä vähemmän. Mua kauhistutti ajatus asiasta, jota tulisin kantamaan ihollani koko loppuelämän. Vannoin ja vakuutin, että itse en siihen maailmaan uppoa. Kuka joutuikaan syömään sanansa? 

Oli vuosi 2006. Olin lukiossa ensimmäisellä luokalla. Huomasin, että rinnakkaisluokalla oleva tyttö oli hankkinut itselleen huulilävistyksen eli labretin. Se näytti mun silmissä erittäin kiehtovalta. Unohdin siinä samassa aikaisemman inhoni lävistyksiä kohtaan, koska ajatus lävistyksestä itsellä houkutteli erittäin paljon. Olin jo tuolloin aika kokeilunhaluinen ihminen ja mikäli näin useammalla ihmisellä huulilävistyksiä, houtukus kasvoi erittäin suureksi. 

Jotkut ihmiset voivat nimittää tuota myös termillä massan mukana meneminen, mutta itse en silloin nähnyt sitä sellaisena toimintana. Olen myös kuullut siitä, että olisin ottanut lävistyksiä sen takia, kun ne ovat "muotia" ja joka toisella vastaantulijalla sellainen on. Mitä väliä sillä on? Eikö jokainen ihminen elä juuri niin kuin parhaaksi näkee ja koristelee itseään haluamallaan tavalla? Tämä on varsinkin sellainen asia, joka on pakko kyseenalaistaa aiheen yhteydessä. Mitä mieltä muut ovat, minkä takia ihmiset ottavat lävistyksiä?

Yritin suostutella tuolloin porukoita ajatukseen, koska asuin tuolloin vielä kotona ja heillä oli sen takia vapaus ja oikeus sanoa mielipiteensä. He eivät lämmenneet millään ja ovat yhä edelleen sitä mieltä, että korut muualla kuin korvissa ovat turhia. Olen itse ilmeisesti eri aikakaudelta, kun pidin lävistysrei'istä pujotettuja lävistyskoruja hienoina. Etsin salaa tietoa lävistysten hoidosta ja vannoin, että hoidan sitä niin hyvin ettei se tulehdu! Päätin odottaa maagiseen kahdeksaantoista ikävuoteen ja vuoteen 2007. Pitkän suostuttelun jälkeen porukat myöntyivät ajatukseen ja aloin etsiä Helsingistä sopivaa lävistysliikettä. Osuin yhtenä päivänä Harness Bodypiercing & Tattoo Studion sivuille ja päätin, että mikäli jossain käyn näyttämässä itselleni neulaa, niin tuo on se paikka. Jo sivujen perusteella paikka vaikutti ammattimaiselta ja helposti lähestyttävältä. Mua jännitti hyvin paljon sinä päivänä, kun astelin kyseiseen paikkaan lävistettäväksi. Lävistäjä oli ystävällinen ja ammattitaitoinen, omistautunut ulkonäkönsäkin puolesta lävistyksiin ja tatuointeihin. Mua pelotti lävistystilanteessa eniten se kipu, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna en edes tuntenut paljoakaan kipua. Valitsin aloituskoruksi timanttipallollisen tapin ja otin lävistykseni oikealle puolelle alahuuleen. Paraneminen sujui hyvin ja pidin huolen lävistysalueen puhtaudesta. Ostin monia erilaisia lävistyskoruja; renkaita, hevosenkengän mallisia koruja ja värikkäitä palloja/piikkejä vaihdokeiksi. Rakastin käyttää erilaisia koruja ihan fiiliksen mukaan. Toisaalta pidin sitä lävistyskorua myös stressinpurkuvälineenä, joka ei näyttänyt ulkopuolisen silmin kovinkaan kauniilta. Pidin lävistystä huulessa yli vuoden, mutta kesällä 2008 otin korun pienen harkinnan jälkeen pois. Siihen jäi pisteen muotoinen arpi, joka aikasemmin hieman kadutti, mutta nykyään ajattelen sen olevan osana elämää ja osa minua. Noin pieni arpi ei edes näy ellei sitä katsele suurennuslasin kanssa ja mulla on isompiakin arpia kehossani. Koin, että huulilävistyksestä luopuminen oli hyvä päätös, se oli yksi aikakausi elämässäni. 

Elettiin samaista vuotta 2007, jolloin mielessäni kypsytteli ajatus toisesta lävistyksestä. Olin miettinyt pitkään minne ottaisin, joten päädyin vasemman korvaruston lävistykseen eli outer conchiin. Päätin ottaa tämänkin lävistyksen vakipaikassani. Muistan jopa päivän, milloin tuon otin eli 22.12.2007, koska samana päivänä oli Karkkilassa koripallomatsi. Aamulla äitini kanssa Helsinkiin lävistämöön ja illalla koko perheen voimin koripallomatsiin. Rustolävistyksen teki eri henkilö kuin huulilävistyksen, hänkin oli erittäin mukava ja kertoi koko ajan, mitä oli tekemässä. Tämän kohdalla tunsin kipua selvästi, olihan se selvää, kun ruston läpi mennään. Otin tähän aloituskoruksi renkaan, koska tässä tapauksessa peruskoru on aina paras. Tämän lävistyksen paranemisprosessi oli selkeästi pidempi, mutta suhteellisen ongelmaton. Rustoilla kestää parantua useampi kuukausi tai jopa puoli vuotta. Muistan selkeästi, kun äitini joutui koripallomatsissa pari kertaa puhaltelemaan korvaani minun huitaistuani epähuomiossa arkaa lävistyskohtaa. Projektina on hankkia tähänkin vaihdokkeja joskus tulevaisuudessa, mutta silti perus pallolukollinen rengas on tarpeeksi basic ja miellyttää mun silmää. Rustolävistys on ollut pisin itselläni ollut lävistys, koska en ole vieläkään harkinnut siitä luopumista. Sen saa kätevästi hiusten alle piiloon ja näin tarvittaessa huomaamattomaksi. Yksinkertainen ja tyylikäs! 

Hypätään tästä eteenpäin pari vuotta. Yhdestä lävistyksestä jo luopuneena suunnittelin ottavani lisää metallia. Nyt suuren houkutuksen aiheuttivat kielilävistykset. Ne, joita en ikinä kuvitellut hankkivani. Se oli taas porukoille kova pala purtavaksi ja jouduin käymään heidän kanssaan keskustelua asiasta. En tiedä, suostuivatko he helpommin nyt, mutta ainakin kovasti varoittelivat kielilävistyksen vaaroista. Joko se tuhoaa hampaat tai saan sen mukana niin vakavan tulehduksen, joka leviää kaikkialle ja se on menoa sitten. Ensimmäinen mua huolettikin enemmän, mutta jätin huoleni taka-alalle. Ajattelinhan suhteellisen naiivisti, että minulle koskaan tuollaista käy. Lävistyspäivänä mua jännitti erittäin paljon, koska olin kuullut monenlaista juttua lävistysprosessista ja kivusta. Toki se on yksilöllistä, millaista kipua itse lävistystilanteessa tuntee. Purskutellessani suuta suuvedellä päätin, että kun tänne ollaan kerran tultu niin täältä lähdetään metalli kielessä ulos. Lävistäminen itsessään tuntui kyllä, ei niin paljon kuin rusto, mutta enemmän kuin huuli. Oli myös mielenkiintoista sylkeä kuppiin veren ja suuveden sekaista höttöä. Syöminen ja jopa puhuminen oli ensimmäisen viikon erittäin vaikeaa ja ainoa mitä sain alas, oli nestemäiset ruoat. Silti eläminen kielilävistyksen kanssa alkoi sujua yllättävän hyvin ja pidin taas totutusti huolta lävistysalueen puhtaudesta. Lävistyksen otto ja naiivi ajattelutapa kuitenkin kostautui, koska kolmeen otteeseen onnistuin puraisemaan koruuni niin rajusti, että hampaat hieman kärsivät. Pidin korussani joko värikkäitä muovipalloja tai metallipalloja, ihan fiiliksen mukaan. Suosikkipalloni olivat oranssit koripallovaihtopäät! Kielikorulla oli valitettavan kiva myös leikkiä ja poseerasin usein kameralle "heruttaen" kielikoruani. Päätin luopua lävistyksestäni keväällä 2011, koska mielummin halusin pitää "leegoni" mahdollisimman hyvässä kunnossa. Otin kuitenkin vähäksi aikaa kielilävisyksen takaisin syksyllä 2011, koska ikävä lävistystä kohtaan kasvoi suureksi. Muistin kuitenkin, että mikäli pidän lävistyksen, tuhoan ennen pitkää hampaani. Luovuin lävistyksestäni lopullisesti loppusyksystä 2011. Kuitenkin näistä lävistyksistäni kielilävistys on ehdottomasti suosikkini, ja seksikkäin, koska sen saa helposti piiloon ja useimmiten vain itse tiedän omistavani sen. Ja eikä siitä kummemmin toinen osapuolikaan valittanut. Kuitenkin lävistys oli hieno aikansa ja koen nykyisin pärjääväni ihan hyvin ilman sitä. Välillä toki kaipaan sitä kovasti, mutta olen päättänyt, etten sitä enää takaisin ota.

Jouduin pari vuotta sitten syömään sanani myös toisessa asiassa. Olin pitkään puhunut, että ikinä en tatuointia tule ottamaan. Silti mieleni muuttui täysin toiseksi, kun muutin Lahteen syksyllä 2010. Päätin jo syyskuussa, että mikäli tästä ensimmäisesta vuodesta muualla kuin "kotipuolessa" tulee ikimuistoinen, tulen ottamaan siitä muiston. Muistolla tarkoitan elinikäistä eli tatuointia. Olin pitkään ja olen edelleen erittäin suuri tähtifriikki ja tähtikuvio on ehdoton lempikuvioni kaikista. Mietin, että tuleva tatuointini voisi liittyä jollain tapaa tähtiin. Oli tähtikuvio tatuointina kuinka massaa ja mautonta tahansa, kukin koristaa ihonsa haluamallaan tavalla. Itselle tuleva tatuointi edustaisi elämänmuutosta, uusia ystäviä ja rohkeutta vaihtaa maisemaa. En kuitenkaan halunnut vain yhtä tähteä, vaan että tähtiä olisi hieman enemmän kuin yksi tatuoinnissani. Suunnittelin kolmen tähden kokonaisuuden, jossa olisi yksi iso tähti ja kaksi pienempää tähteä, kukin kiinni toisissaan. Otin hieman osviittaa Dope Stars Inc.in tähtilogosta, joka olisi ollut myös yksi vaihtoehto tatuoinnilleni. Sain myös vinkin, että silloisen luokkakaverin kaveri tekisi tatuointeja ja päätin kääntyä ideani kanssa hänen puoleensa. Mietin hetken, mitähän siitäkin tulisi, mutta olin kuitenkin luottavasin mielin. Olin käynyt katsomassa myös tatuointiliikkeissä meininkiä, mutta päädyin tähän luokkakaverin kaveriin lopulta. Hyvää jälkeä hän oli luokkakaverilleenkin tehnyt, joten en epäillyt asiaa omalla kohdallani. Tatuointipäivänä mua jännitti erityisen paljon ja muistan ravanneeni vessassa harva se minuutti. Pelkäsin erittäin paljon mahdollista kipua. Se on taas yksilöllistä, mutta uskoin niskan olevan paikkana aika paha. Halusin tatuointini siis niskaan, jonka saan tarvittaessa piiloon vaatteilla tai hiuksilla myöhemmin, koska omistin silloin lyhyet hiukset. Olin kauhusta jäykkänä vielä tatuointituolille istuessa siitä huolimatta, että tatuoija itsessään oli erittäin mukavanoloinen. Luonnos piirrettiin puhtaaksi, aseteltiin sopivaan kohtaan ja meikäläinen peilin eteen. Kun kaikki oli kunnossa, alkoi jännät ajat. Tatuoinnin tekeminen tuntui koko ajan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. En osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta se oli kivun ja miellyttävän tunteen välimaastoa. Muistan puristaneeni toisella kädellä tatuointituolin käsinojaa, välillä kironneeni ja puristaen hampaitani yhteen. Tatuoiminen oli kuitenkin ohi suhteellisen nopeasti ja lopputulos miellytti mua. Rahat vaihtoivat omistajaa ja pääsin huolehtimaan "uudesta tulokkaasta". Olin ostanut luukulleni kaikkea tarvittavaa huolenpitoa varten. Ne olivat lähinnä haavanhoitovälineitä; harsotaitoksia, Bebanthenia ja muuta kivaa. Otin tavaksi teipata tatuointini aina yöksi ja puhdistaa sitä tilanteen mukaan jopa pitkin päivää. Onneksi asuntolanaapurit olivat apuna, jos itse en pystynyt teippaamaan tatuointiani tai puhdistamaan. Tatuoinnista lähti väriä ensimmäisen viikon ajan, mutta se kuului asiaan. Noudatin hoito-ohjeita orjallisesti ja vielä tänäkin päivänä saatan teipata kuvan esimerkiksi hiustenvärjäyksen ajaksi. Paranemisprosessi sujui hyvin ja en onneksi saanut mitään tulehdusta kehittyä. Se on muistona elämäni parhaimmasta vuodesta. Väillä aikaisemmin mietin miksi ihmeessä sen otin, näin jälkeenpäin rakastan tuota tähtikuviota estoitta, koska siihen liittyy niin vahvat muistot. En aio tuota kuvaa enää jatkaa, mutta välillä suunnittelen tulevaisuuden varalle toista tatuointia, joka kiteyttäisi koko elämän yhteen tekstiin tai kuvaan. En tiedä vielä, tulenko ottamaan toista tatuointia ikinä vai jääkö tuo ainoakseni. Aika näyttää, tärkeintä tatuoinneissa on mielestäni se tarkoitus, mikä niillä on. 

Otettu 09.05.2011.
Parhaimmat tatuoinnit ovat sellaisia, joihin liittyy jokin muisto tai henkilö. Huonointa tatuointia mielestäni ei ole, koska jokainen tatuointi jonkä ihminen ottaa, voi olla henkilölle erittäin merkityksellinen. Itse en koskaan tatuoisi kuitenkaan puolisoni tai poikaystäväni nimeä mihinkään, mutta ei se väärin ole, jos joku niin tekee. Tatuointia kannattaa myös harkita tarkkaan, koska se kulkee sulla mukana loppuelämän. Toisaalta se mua ainakin tatuoinneissa viehättääkin. Se on muisto jostain, jota ei ole tarkoitettu unohtumaan. Toki jotkut voivat ottaa tatuointeja, joilla ei ole mitään sen suurempaa merkitystä eikä siinäkään ole mitään väärää. Joillekin tatuoinnit ovat elämäntapa, mutta joillekin muistoja elämän varrelta.

Lävistyksissä parhaita ovat ne, jotka sopivat kantajalleen. Esimerkiksi joillekin ihmisille sopii huuli-, kieli-, tai septum-lävistys kuin nenä päähän ja se on mun mielestä erittäin hienoa. Sitten on puolestaan niitä ihmisiä, joille ei jokin lävistys mielestäni sovi millään. Mielestäni moni nuori voi näyttää esimerkiksi ilman huulilävistystä paremmalta kuin huulilävistyksen kanssa. Olen nähnyt eniten huuli- ja kulmalävistettyjä ihmisiä katukuvassa. Sellainen luultavasti minäkin olin huulikoruni kanssa, ei se ilmeisesti mulle sopinut yhtään! Se riippuu ihan ihmisestä ja persoonasta, mikä lävistys sopii ja mikä ei. Toiselle sopii toinen ja toiselle toinen. Joku voi lävistää vaikka koko kehonsa näyttäen hienolta ja joku taas näyttää parhaimmalta ilman ylimääräisiä koruja. Itsekin mietin alun perin kulmalävistystä, mutta kuulin juttua niiden helposta uloskasvusta ja luovuin ajatuksesta. 

Suosittelen ihmisiä harkitsemaan ennen kuin suuntaavat lävistyttämään tai tatuoimaan itseään. Lävistyksistä jää aina pieni jälki muistoksi ja tatuointi nyt pysyy sun mukana lopun elämää. Joistakin lävistyksistä ja tatuoinneista saattaa olla haittaa itselleen tai työelämässä. Se on ihan yksilöllistä! Mikäli haluaa kovasti lävistystä tai tatuointia, suosittelen myös kääntymään ammattilaisen puoleen, siltikin vaikka osaisi lävistää tai tatuoida itse. Näin varmimmin vältytään vahingoilta ja huonolta omatunnolta. Tosin viimeisestä en tiedä, koska jossain tapauksessa siitä saa syyttää itseään. 

Vain sä itse päätät, haluatko koristella itsesi lävistyksillä ja tatuoinneilla. Niillä sä voit parhaimmillaan kertoa muille ihmisille, millainen sä olet ja tuoda esille jotain uutta itsessäsi!

Löytyykö sulta lävistyksiä ja/tai tatuointeja?
Mitä lävistykset ja tatuoinnit merkitsevät sulle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3