17. maaliskuuta 2013

MUSIIKKI

Jotkut sanovat, etteivät olisi hengissä ilman musiikkia. He elävät musiikista, kokevat vahvimmat tunteet musiikista ja joskus omistavat elämänsä musiikille. Tosin löytyy niitä perinteisiä musiikin ystäviä, jotka huudattavat musiikkia tietokoneelta, cd-soittimesta tai puhelimen kautta. Eri musiikkityylejä, eri musiikkimakuja ja monia loistavia yhtyeitä ja artisteja eli jokaiselle mieltymykselle jotakin. Mikä on minun suhteeni musiikkiin? 

Musiikki on ollut osana mun elämää lähes koko ajan, kuitenkin tärkeänä sen monissa muodoissaan. Varhaisimmat muistoni lapsuudesta ovat olleet niitä, jolloin olen katsellut innoissani televisiosta lasten laulukilpailuja. En tiedä, miksi edes katsoin niitä ohjelmia niin innokkaasti, ehkä halusin itsekin mielessäni olla joskus sellaisissa mukana. Niissä oli jokin oma hohtonsa ja niistä innostuneena pidin yleensä lapsena porukoille tai läheisille lauluesityksiä. Porukat jaksavat aina muistuttaa, kuinka joissain juhlissa olin aina ilmaissut haluni laulaa jengille ja silloin rohkeana tyttönä niin teinkin. Toki myös ne esitettävät laulut olivat peräisin juuri joko Tenavatähdestä tai jostain muusta laulukilpailuista. Nykyisin hävettää edes muistella tai jopa katsella joitain vanhoja videotaltiointeja, mutta toisaalta ihailen nykyisin silloista rohkeutta esiintymiseen ja esillä olemiseen. Ikinä en tuollaisiin kilpailuihin osallistunut kuitenkaan, vaikka ehkä pienessä mielessäni ajatus olisi houkuttanutkin. Onko muulle porukalle uponneet lasten laulukilpailut eli Tenavatähdet ja muut? 

Mun musiikkimieltymykseni ovat muuttuneet, jos verrataan lapsuutta ja tätä päivää. Toki jos ei oteta huomioon perinteisiä lastenlauluja, mitä luultavasti jokainen lapsi kuuntelee elämänsä aikana, niin mun ensimmäiset kosketukseni musiikkiin ovat edustaneet iskelmää. Jos multa noin 5-6 -vuotiaana kysyttiin, kuuntelenko Smurffeja tai jotain muuta lastenmusiikia, kajautin ylpeänä kuuntelevani Jari Sillanpäätä. Mielenkiintoinen tapaus jo lapsena vai miten se meni? Joidenkin mielestä onneksi iskelmätasoinen musiikinkuuntelu sai väistyä ala-asteella. Ensimmäinen suosikkibändini oli Tiktak. Ihailin varsinkin basisti Mimmua, luultavasti puhtaasti ulkonäön takia. Olen tyytyväinen, että mua silloin aikoinani vähän sivistettiin, kun luulin, että tytöt tekevät biisinsä itse. Näin bändin pari kertaa livenäkin ja olin ylpeä, kun sain heiltä yhden keikan jälkeen nimmarit! Biisien lyriikoiden merkityksistä ymmärtämättä niitä oli kuitenkin kiva lauleskella toisten ihmisten ärtymykseen asti. Ala-asteaikoina "fanitin" myös The Rasmusta, t.A.T.u:a ja Bomfunk MC'siä. Mulla oli aina jostakin bändistä tietty jäsen, jota fanitin erityisesti ulkomusiikillisten seikkojen takia. Suosikeiksi osui juuri niitä bändejä, joita "kaikki muutkin kuuntelivat" silloin, tuo The Rasmus erittäin hyvänä esimerkkinä. Huoneen seinät oli täytetty bändien julisteilla ja myönnetään, oli se Ylösen Lauri aika hyvännäköinen aikoinaan. Suosikit olivat pelottavan samoja silloisen parhaan ystäväni kanssa, mutta oli kivaa kuunnella samoja bändejä yhdessä ja fanittaa jäseniä. Saan kuitenkin kiittää yhden bändin olemassaoloa siitä, millainen musiikki tänä päivänä kolahtaa. Voin jopa sanoa, että ilman Don Huonoja mun musiikkimieltymykseni eivät olisi nykypäivän kaltaisia. Don Huonojen avulla tutustuin rock-musiikkiin ja ylipäätään hieman raskaampaan musiikkiin. Tosiaan, ei sitä Kalle Aholaakaan ollut ulkonäöllä pilattu, hyvin se ulkonäkö ja olemus upposivat 12-vuotiaaseen Elinaan. Pieni maailmanloppu tuli vuonna 2003, kun kuulin, että yhtye päätti lopettaa pitkän uransa. Don Huonojen lopettaminen oli samalla erään ajanjakson loppu ja uuden, vielä kestävämmän alku.

Yläasteelle siirryttäessä musiikkimaku alkoi muuttua selkeästi. Pop-musiikista alettiin siirtyä yhä enemmän kohti rock-musiikkia, vai mitä sanotte esimerkiksi Evanescencestä ja Private Linesta? Molemmat bongasin musiikkikanavalta, tosin ensimmäiseksi mainittua aluksi inhosin, koska sitä soitettiin noihin aikoihin radiossa "kerran tunnissa". Mukaan tuohon joukkoon mahtui myös pitkäaikaisin suosikki Kwan, joka oli ennemminkin hiphopia/poppia. Suurimman vaikutuksen ja ehkä suurimman fanituksen sai aikaan tamperelainen Negative, jota fanitin vuoteen 2009 asti ja kuuntelen välillä edelleenkin. Bändin fanitusaikana "omistin koko elämäni" bändille, keräsin kaikki Suomen julkaisut ja kävin keikoillakin useaan otteeseen. Laskujeni mukaan olisin nähnyt Negativen livenä peräti 24 kertaa. Silloin keikoilla oli tärkeintä päästä eturiviin hinnalla millä hyvänsä eli jopa jonottamalla 11½ tuntia ulkona lokakuisessa Tampereen keskustassa, riehua niin paljon, että seuraavana päivänä on heikko olo ja mahdollisesti nähdä bändin jäsenet vilaukselta keikan jälkeen. Fanituotteitakin tuli keräiltyä ja luultavasti tallessa vieläkin on kansio, missä oli bändistä julkaistua lehtijuttuja ja muuta kivaa. En todellakaan ollut se kaikista isoin fani, koska ovathan jotkut bändin fanit kiertäneet yli 100 keikkaa. Noihin aikoihin keräsin musiikkilistoilleni yhä enemmän bändejä, jotka edustivat joko rock- tai jopa heavymusiikkia. Silloinen tyylinikin sisälsi mustaa, koruja, huiveja ja niittejä. Olin pesunkestävä teinirockari ja sellaiseksi tyyliäni voisi kuvailla silloin.

Tähän väliin mainittakoon, että olen ala- ja yläasteella soittanut myös akustista kitaraa harrastuksena muutaman vuoden. Sanoin, että haluan tulla yhtä hyväksi kitaristiksi kuin silloinen suosikkikitaristini Negativen Larry Love, joka ei tosin ole enää osana Negativea. Kuitenkin sitä iloa kesti sen verran mitä kesti ja päädyin luopumaan harrastuksestani yläasteen puolivälissä. En kadu tuota ajanjaksoa ja olen vieläkin kiitollinen silloiselle kitaranopettajalleni. Jos ottaisin kitaran nyt käteeni, niin luultavasti en osaisi sillä enää mitään järkevää soittaa. Kaikkea kuitenkin piti kokeilla. 

Useamman bändin tai artistin olen löytänyt vahingossa joko radion, television tai Internetin kautta. Hyviä vahinkoja on löytynytkin, muun muassa italialainen industrialrock-bändi Dope Stars Inc. ja norjalainen bändi Malice In Wonderland. Molemmat ovat vähemmän tunnettuja Suomessa ja olen siksi erittäin ylpeä löydöistäni. Kaverini ovat myös minulle linkitelleet eri bändien musiikkia ja näin tietämättään saaneet mut myydyksi jostakin bändistä! Tästä hyvänä esimerkkinä on suomalaisen rockbändi Carmen Grayn löytäminen, joka oli parhaimman kaverini ansiota. Yläasteen aikoihin totesin, että minähän pysyn rock-musiikin ystävänä loppuun asti ja minähän en hiphopia/rapia koskaan kuuntele. 

Jouduin syömään sanani tässä muutama vuosi sitten, kun innostuin tuon tyylin musiikista oikein kunnolla. Tästä saa kiittää jo kuopattua Kapasiteettiyksikköä, jonka keikasta neljäsosan pääsin näkemään livenä yksillä festareilla. Tästä genrestä kuitenkin löytyy yksi mies ylitse muiden, Jare Tiihonen eli Cheek. Hän on tällä hetkellä lempiartistini, jota kuuntelen erittäin ylpeänä. Pidän häntä myös esikuvanani, mutta täysin ulkomusiikillisista syistä eli hänen taustansa takia. Löydän hänestä samoja piirteitä kuin itsestäni. Minuun suuren vaikutuksen ovat tehneet myös R&B-laulaja Kat DeLuna ja danceartisti Inna. Dancemusiikki on vetänyt mua puoleensa nykyisin vain yhä enemmän, elektroninen musiikki toimii erityisesti automusiikkina tai fiiliksen mukaan muulloinkin. En tiedä, mikä hiphop- ja dancemusiikissa on niin puoleensavetävää. Luultavasti hiphopmusiikin leppoisuus ja fiilistelymahdollisuus ja dancemusiikin melodia ovat ne, joista mä pidän.

Voin sanoa, että nykyisin musiikkimakuni on lähinnä laidasta laitaan eli sieltä löytyy kevyempää ja raskaampaa. Hassuinta on huomata, että nykyisistä suosikkibändeistä tai -artisteista osa on sellaisia, joita olen aikoinani inhonnut, esimerkiksi Haloo Helsinki!, The 69 eyes ja Chisu. Alussa nämä kuulostivat korviini ärsyttäviltä, mutta kun niitä tuli kuultua useamman kerran, niistä on löytynyt jotain hyvääkin. Olen jopa tietoisesti pyrkinyt löytämään sellaisia artisteja, jotka eivät ole niin tunnettuja Suomessa. Tosin poikkeus todellakin vahvistaa säännön ja joukossa on niitä monen muunkin suomalaisen rakastamia yhtyeitä tai artisteja. Nykyään puhelimessa soi tai tietokoneeltani kuulee näitä artisteja ja yhtyeitä:


A.F.I
Aleksanteri Hakaniemi

Amaranthe

Amorphis

Aurora 



Brädi 

Carmen Gray 
Cheek 
Chisu 
Craniumblast 
Cristal Snow 

Disturbed 
Don Huonot 
Doom Unit 
Dope Stars Inc.

Elastinen 
Evanescence
Evelina 

Haloo Helsinki! 

INNA 

JaneLy 
Jessica Wolff 

Jontte Valosaari 

Kapasiteettiyksikkö 
Kat DeLuna 
Kwan 

Lord Est 

Malice in Wonderland
Martin Garrix 
Mikael Gabriel 

Negative 
Nikke Ankara 

Paramore 
Pendulum 
Placebo 
Private Line 

Robin  

Sini Sabotage
Sini Yasemin 
Sparzanza 
Sturm und Drang 

The Prodigy 
The 69 Eyes 
Timi Lexikon 

Veljenpojat 

Widescreen Mode 

51 koodia


Jokaisella on oma musiikkilistansa ja varsinkin musiikki on sellainen aihe, josta jokaisella on oma mielipide. Toinen inhoaa jotain yhtyettä tai artistia, jota toinen rakastaa. Nykyinen musiikkilistani on muotoutunut pitkän ajan kuluessa eli sinne on ilmestynyt ja sieltä on lähtenyt yhtyeitä aikojen saatossa. Vaikka olisinkin joskus haukkunut jonkun artistin tai bändin maanrakoon, niin nykyään ennemminkin pyrin ymmärtämään, että toinen saattaa todella pitää siitä, mistä sanoin jotain poikkipuolista. Mikäli ei jostain yhtyeestä tai artistista pidä, kannattaa perustella, miksi ei pidä kyseisestä artistista. Tällöin oppii paremmin ymmärtämään toisen kantaa. Mun kohdalla jonkun mulle tärkeän yhtyeen tai artistin suuri inhoaminen aiheuttaa juuri päinvastaisen reaktion, olen ennemminkin ylpeä fanittaessani tätä mielipiteitä jakavaa artistia. 

Parasta musiikkia on juuri se, joka aiheuttaa suuria tunteita eli niin positiivisia kuin negatiivisia. Suosikkiyhtyeellä tai -artistilta löytyy jokaiseen mielentilaan kappale, joka kuvastaa juuri sitä mielentilaa. Paras musiikki saattaa liittyä johonkin ajanjaksoon, muistoon, tilanteeseen tai paikkaan. Lahdessa vietettyä vuotta kuvaa esimerkiksi Brädin musiikki, Lohja-aikojen paras päivä koostui Timi Lexikonin keikasta ja Turussa kuuntelen hymyillen Cheekiä, koska olen saavuttanut unelmani. Musiikki kulkee myös blogin mukana hyvin oleellisesti, koska blogin nimeksi valitsin parhaimman kappaleen Dope Stars Inciltä ja tekstien otsikot ovat suosikkiyhtyeideni biisien nimiä. Tämä teksti sai otsikkonsa Kapasiteettiyksiköltä. Joillekin harrastus tai elämäntapa, mulle musiikki on kumpaakin eli yksi tärkeimmistä asioista maailmassa.


Mikä on sinun suhteesi musiikkiin?
Millaista musiikkia tykkäät kuunnella?

3 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvä teksti! Musiikki on hieno asia. Miulle musa on osa elämää kuuntelemisen ja satunnaisten keikkojen kautta. Siihen on hyvä paeta todellisuutta, kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle. :) Itelle eka fanitusbändi oli Negative ja taidanpa fanittaa sitä vieläkin. Just mietin, että Jonne (ah nam, kelpaa jopa viiksillä, vaikka ne karseat onkin) on ollu sillon ku miun fanitus alkoi, nuorempi ku minä nyt... Aika creepyä. :D Ja miun on ehkä pakko ostaa se Jonnen soololevy, ja vähänhän se Turun keikkakin hotsittaisi, vaikkei iskelmä eniten nappaakaan. Ylä-asteaikoina olin tosi tiukkaan rock/heavymuija (ei tosin näkynyt päällepäin), mutta lukion edetessä mukaan alkoi tulla kevyempiäkin mausteita ja nykyisin kuuntelen mitä vain. Rokki sulattaa kyllä sydämen edelleenkin tehokkaimmin, mutta hiphop, pop, ysärijytke, iskelmä... kaikki käy, ainakin pieninä annoksina. :) Kuuntelen myös paljon musiikkia eri kielillä, esim. kent on loistava bändi ja ruotsi on ihan kiva kieli. :) Saksa on lempparikieleni ja oon ihan hurahtanut Nenaan. :DD Kuulin sitä ekaa kertaa yläasteella, koska saksan kirjassa oli kappale ko. naisesta ja myös kuunneltiin tunnilla sen isoin hitti 1980-luvulta, ja jotenki se jäi kummittelemaan vaikka eihän sellainen hevimies ku minä 14-vuotiaana voinut tuollaista poppia kuunnella. Nyt kuuntelen, koska se saa hymyn huulelle ja siinä naisessa on jotain todella koukuttavaa. Muuten en kauheemmin naismuusikoista perusta. Tykkään kuunnella miehiä paljon enemmän. :D

    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän elämäntaparemppablogia (koska oon läski ja haluan laihtua), mut en mitään mielipiteitä kirjoittele sinne. :) Joskus tietysti tulee pohdittua painonpudotusta, laihduttamista, liikkumista ja syömisiä, mutta en käsittele siellä oikeastaan muuta. Joskus harvoin toki pieniä juttuja muustakin elämästä: opiskelusta tai kirppislöydöistä esim. :)

      -Maria

      Poista
    2. Nyt on kyllä todella hyvää analyysia musiikista. Nuorempana olin itsekin pelkästään yhden genren kannattaja eli raskaamman rockin, mutta nykyisin musiikkilistalla on laidasta laitaan niin kevyttä kuin raskastakin musiikkia ja uusia musiikkituttavuuksia löytyy silloin tällöin eli usein vahingossa. :) Ihanaa, kun sulla on monipuolinen kielivalikoima musiikissa, koska itse en ole päässyt vielä suomea ja englantia pidemmälle kielissä. Mun mielestä on ihanaa, kun musiikkia tehdään myös muilla kielillä kuin suomella ja englannilla. Siitä saa varmasti motivaatiota myös opiskella jotain tiettyä kieltä samalla, kun kuuntelee tietynkielistä musiikkia. Itsekin kuuntelin Tokio Hotelia silloin, kun opiskelin saksaa, mutta nyt se on jäänyt listoilta pois.

      Sun blogi on muuten mielenkiintoinen ja eksyn sitä välillä lueskelemaankin! :)

      Poista

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3