24. maaliskuuta 2013

JOS MÄ OISIN SÄ

Mulla itselläni on yksi suuri esikuva. Yksi, joka on ylitse muiden. Ihminen, joka jakaa mielipiteet kahteen suuntaan eli toiset rakastavat ja toiset vihaavat häntä. Silti pidän häntä esikuvanani suurella ylpeydellä, välittämättä kahtia jakautuvista mielipiteistä. Kyseessä on tietenkin Jare Tiihonen eli Cheek. Seuraavassa tekstissä valaisen taustoja siitä, miksi pidän häntä ja hänen edustamaa musiikkityyliään niin suuressa arvossaan.

Kerroin aikaisemmassa musiikkiaiheisessa tekstissäni suhteestani hiphopmusiikkiin ja mainitsin lempiartistikseni Cheekin. En ole aina edes pitänyt tuosta musiikkityylistä, koska sydämeni on sykkinyt raskaammalle musiikkityylille. Muistan jopa ajatelleeni, että hiphopparit ovat ajoittain hyvin pelottavan näköisiä. Ihmettelin nykyisin, miksi edes ajattelin niin. Muutenkin vierastin koko tyyliä ja jokin esti mua tutustumasta tuohon genreen. En pelännyt menettäväni katu-uskottavuutta, vaan se oli kuitenkin oma erillinen maailmansa. Ilmeisesti aika vahingossa satuin kuulemaan Kapasiteettiyksikön musiikkia ja sitä kautta avautui ovi tuohon aiemmin täysin vieraaseen genreen. Olinhan toki kuullut Fintelligensiä aikoinaan, mutta silloin se ei kolahtanut syvästi. Jokin tuossa musiikkityylissä veti puoleensa, luultavasti se rockmusiikista poikkeava tyyli tehdä musiikkia, joka mielestäni oli kuitenkin musiikkia. Ihmettelen välillä, miksi jotkut ajattelevat, ettei rap/hiphop olisi musiikkia? Yhtä musiikkia se on omiin korviini kuultuna kuin rock, pop tai heavykin. Kapasiteettiyksikön kautta ajauduin syvemmälle hiphopmusiikkiin. Aikoinaan radiossa sekä musiikkikanavalla soi "Avaimet mun kiesiin" -niminen kappale. Esittäjä oli joku Cheek, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Se on jäänyt mieleen ensimmäisenä muistona artistista. Meni kuitenkin aikaa tuon biisin kuulemisen ja todellisen kolauksen välillä. Silti vuonna 2008 ja "Liekeissä" oli se ratkaisevin käänne, jolloin päätin syödä hatullisen sitä itseään ja myöntää, että voisin pitää enemmän kyseisestä artistista. Muistan hyvin sen automatkan, kun kuuntelin ensimmäisen kerran "Kuka sä oot?" -levyä ja olin myyty. Ei mulla silloin ollut mitään erityistä mielipidettä Cheekistä, hyvää musiikkia hän tekee, mutta ei sen enempää. Myönettäköön, että olihan hän myös hyvännäköinen, mutta ulkonäkö ei ollut ratkaisevin syy kiinnostumiseen.

Monet ovat kysyneet multa, MIKSI ihmeessä nostan hänet niin suurelle jalustalle omassa elämässäni? Syy on hyvin yksinkertainen. Hän on omasta mielestäni saavuttanut elämässään sen, mitä hän on aina halunnut ja mistä hän on unelmoinut. Tällä en todellakaan tarkoita naisia ja rahaa vaan sitä, että hän on tullut menestyväksi artistiksi. Hän on voittanut vaikeutensa ja elää nyt unelmaansa. Ihailen häntä puhtaasti muista syistä, kuin komean ulkonäkönsä ja musiikkinsa takia. Muistan, kun kerran luin kirjastossa jo edesmennyttä Suosikkia ja bongasin siellä jutun Cheekistä. Jutussa Jare kertoi poikkeuksellisesta elämänalustaan eli hän syntyi kaksoisveljensä kanssa tähän maailmaan liian aikaisin. Leukani loksahti auki ja muistan tokaisseeni "ei voi olla totta, ihan kuin minäkin!". Se on asia, joka yhdistää mua ja Cheekiä. Hän on maininnut lähtökohdistaan myös muutamassa kappaleessaan, esimerkiksi "Haurasta" ja "Ei oikotietä". Pystyn itsekin samaistumaan noihin kahteen kappaleeseen ja ne kolahtavat muhun henkilökohtaisella tavalla erittäin kovaa. Arvostan erittäin paljon, että hän on valottanut hieman lähtötilannettaan, koska se tekee hänestä inhimillisen eli hän on ihminen muiden joukossa. Hän myös seuraa elämässään oman isänsä jalanjälkiä, näin hän on maininnut ainakin "Vain Elämää" -ohjelmassa. Itsekin seuraan isäni jalanjälkiä tulevalla urallani journalistina ja koen sen omassa elämässäni erittäin tärkeänä. Meillä molemmilla on tavoitteita, mitä kohti pyrkiä ja elämme tällä hetkellä molemmat unelmaamme.


Olen kuullut liiaksikin asti ihmisten kahtia jakautuvia mielipiteitä Cheekistä. Toiset rakastavat häntä ja pitävät häntä lahjakkaana artistina. Toiset eivät pidä hänestä tai hänen musiikista ja näkevät, että maailmassa on tuhat kertaa parempiakin artisteja kuin Cheek. Olen osittain kuulunut molempiin puoliin, negatiiviseen ennen kuin olen tarkemmin tullut tietoiseksi Jaresta ja hänen urastaan ja nyt kuulun positiivisten "hehkuttajien" joukkoon. Vaikka koenkin, että välillä "hehkutan" Cheekiä, en kuitenkaan vedä sitä överiksi. Käyn toki mahdollisuuksien mukaan keikoilla ja pidän musiikista, mutta ennemminkin haluan korostaa hänen hyvyyttään "jalat maassa" -tyylillä. Haluan myös ymmärtää negatiivisesti suhtautuvien ihmisten mielipiteet Cheekistä, koska kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Kaikkia ihmisiä yksi artisti ei voi miellyttää ja se mielestäni on hyvän artistin merkki, että hän jakaa mielipiteitä kahteen suuntaan. Usein mietin itsekseni, mikä mahtaa olla syynä siihen, että jotkut ihmiset eivät pidä Cheekistä. Mielipidekysymys toki, mutta ajattelen ennemminkin, että ilmeisesti Cheek on laulanut/sanonut/hänen olemuksestaan näkee jotain, joka niin sanotusti "provosoi" ja saa osan ihmisistä suhtautumaan häneen negatiivisesti. Toki toisaalta Cheekin menestys, kulta- ja platinalevyt ja listaykköshitit, saavat joillakin verenpaineen nousemaan ja inhoreaktio on valmis. Cheek on suosittu nykyään, hänen musiikkinsa soi radiossa paljon ja hänet ollaan nähty monessa ohjelmassa ja lehtien palstoilla. Siitä tulee joillekin helposti "yliannostus", liika on tosiaan joillekin liikaa ja sitä kautta inhoreaktio on jälleen valmis. Joskus itsekin mietin, olenko itse saanut yliannostuksen Cheekiä ja saattaako se kääntyä mua vastaan. Kuitenkin muistan sitten, että taustalla on muutakin kuin musiikki. Hän on siis erittäin hyvä artisti ja samalla taustaltaan samaistuttava omasta mielestäni. Toisaalta mitä enemmän ihmiset inhoavat Cheekiä, sitä ylpeämmin pidän häntä esikuvanani.

"Cheek on ylimielinen ja kusipää" on usein se toteamus, minkä minä olen lukenut netistä tai kuullut sanottavan. Mikä tekee hänestä ylimielisen tai kusipään? Onko hän tehnyt jotain sellaista, mikä oikeuttaa sanomaan noin? Onko hän onnistunut tosiaan "provosoimaan" joitakin niin hyvin sanomisillaan/teoillaan/musiikillaan? Enhän minäkään tosiaan tiedä kaikkea totuutta ja tuo mielipide joidenkin suusta kuultuna saattaa olla totta. Ihmettelen toisaalta ihmisten jopa jyrkkiä mielipiteitä, jotka on joskus jätetty jopa vaille perusteluja. Mikäli noin toteaa jostain yhtyeestä tai artistista, on hyvä myös pystyä perustelemaan sanansa, niin kuulostaa ainakin vakuuttavalta mielipiteineen. 

Itse kuitenkin pidän Cheekiä menestyvänä ja osaavana siinä mitä hän tekeekin. Kaksi loppuunmyytyä jäähallikeikkaa on jonkinlainen osoitus siitä, että samaa mieltä olevia ihmisiä on. En kuitenkaan halua pitää itseäni parempana, vaikka kuulunkin hänen kannattajiinsa. Saattaa hän vaikuttaa ylimieliseltä omasta mielestänikin ajoittain, mutta itse näen hänen ennemminkin leppoisana ja sydämellisenä, jolla on jalat maassa. Arvostan erityisesti sitä, kuinka hän osallistuu erilaisiin hyväntekeväisyystapahtumiin, esimerkiksi Elämä Lapselle-konsertteihin eli hän omalla tekemisellään auttaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Olen huomannut, että usein joudun puolustamaan itseäni ja positiivisia mielipiteitäni. Monesti olen avannut ihan mielelläni, miksi pidän Cheekistä ja olen kertonut hänen taustojensa samankaltaisuuden. Välillä se kuitenkin ottaa päähän, mutta se on vain kestettävä. Olen välillä nauranut, että mikäli Cheek todella on kusipää tai ylimielinen, niin siinä on taas yksi yhdistävä tekijä meidän välillä! Kaikkia ei voi eikä todellakaan tarvitse miellyttää, sen olen ainakin oppinut elämän aikana.

Tiihosen Jaren kappaleista puheen ollen, häneltä löytyy kappale jokaiseen mielentilaan ja itse pystyn samaistumaan hyvinkin moneen niistä. Mun motivaatiobiisini on ehdottomasti "Jippikayjei". Sitä kuunnellessani kerään itselleni voimia ja muistan, että miksi olen tällä tielläni ja mitä kohti olen menossa. Kaksi aikaisemmin mainittua biisiä, erityisesti "Ei oikotietä" -kappale saa mut tajuamaan sen, että tässä elämässä pitää tehdä paljon töitä saavuttaakseen unelmansa ja muistaa iloita myös siitä, että on selvinnyt ylipäätään hengissä vaikeista ajoista. Joissakin biiseissä huomaan, että niissä on mukana sarkasmia ja ironiaa sekä ne on tarkoituksella "vedetty yli". Mitä sitten, jos Cheekistä saa sellaisen kuvan, että hänellä olisi paljon naisia, autoja ja rahaa? Omasta mielestäni se kuuluu kyseiseen genreen oleellisena osana enkä pidä sitä pahana. En näe Cheekin kappaleita muutenkaan leveilynä luksuselämästä, vaan löydän itse paremmin ne biisit, jotka kertovat toisen puolen Cheekin elämästä. Vaikka elämässä on luksusta, niin on hyvä, että pystyy kertomaan biisiensä avulla niistä hieman vaikeimmistakin asioista elämässä. 

Tuomitaanko julkisuuden henkilö helpommin tekemästään virheestä? Mikäli artisti eli tässä tapauksessa Cheek, nousee lööppeihin negatiivisesta asiasta, hänet tuomitaan ihmisten keskuudessa heti. En itse todellakaan väkivaltaa puolusta, mutta itselläni "pisteet eivät laskeneet" edes silloin, kun Cheek nousi lööppeihin pahoinpitelystä. Erehtyminen on inhimillistä ja virheet kuuluvat elämään, mutta ei se ihmisestä todellakaan läpimätää ja pahaa tee. Toki väkivalta ei todellakaan koskaan ole oikea ratkaisu vaan asiat pitäisi selvittää jotenkin muuten. Mulle vaan tultiin kuittailemaan tuosta uutisesta, että "fanitanko silti Cheekiä, vaikka hän teki niin?". Kyllä minä fanitan silti, koska pyrin näkemään kokonaisuuden enkä halua yhden erehdyksen perusteella asettua vastustajan joukkoihin. Mikäli alkaisi useita kertoja käydä samalla tavalla, niin silloin alkaisin miettiä, onko hän itselleni hyvä esikuva siinä mielessä. Asiasta en kuitenkaan sen enempää tiedä eikä se minulle kuulu, joten lopetan analysointini tähän tästä asiasta.

Koen, että mikäli jossain vaiheessa tapaisin Cheekin, meillä olisi varmasti paljon juteltavaa. Haluan samaistua häneen siinä määrin, missä pystyn ja haluan tulla joskus yhtä menestyväksi omalla urallani kuin hän omallaan. Vaikeimpina aikoina yritän muistella, mikä pitää mut tässä maailmassa ja miksi ylipäätään elän. Elän itseäni sekä unelmiani varten ja haluan saavuttaa ne jossain vaiheessa jollain tavalla. Cheek on näyttänyt mulle sen, että koskaan ei kannata luovuttaa ja vaikeistakin lähtökohdista voi selvitä. Hän on näyttänyt, että elämässä pystyy mihin vain kunhan uskoo itseensä. Olemme kummatkin kulkeneet läpi kivikkoisen tien ja saavuttaneet sen, mistä olemme unelmoineet!

"Kiitollinen, siunattu, onnellinen. 
Matkannut tänne ohi onglemien. 
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken. 
Mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen!" 

[Cheek ft. Sami Saari: "Kyyneleet". Säv. RZY, Timo Kiiskinen. San. Jare Tiihonen, Timo Kiiskinen.] 

Onko sinulla esikuvia ja jos on, niin kuka hän on?

Mitä esikuvat merkitsevät sulle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3