15. helmikuuta 2013

TÄMÄ RAKKAUS

Rakkaus on aihe, josta olisi paljon sanottavaa, mutta samalla hetkellä pelkää sanovansa jotain väärää. Sanomattakin on selvää, että jokainen määrittää rakkauden omalla tavallaan ja sen, mitä siihen kuuluu ja ei kuulu. Rakkaudelle ei ole oikeaa määritelmää ainakaan omasta mielestäni, vaan jokaisella on oma näkemyksensä siitä.

Lähdetään liikkeelle siitä, mitä rakkaus merkitsee mulle. Se merkitsee erittäin paljon, koska se on vahvin positiivisin tunne. Rakkaus itsessään on pitämistä ja välittämistä voimakkaimmillaan ja sen voi kohdistaa mihin tahansa; ihmisiin, eläimiin, musiikkiin, taiteeseen eli kohteita riittää loputtomiin. Itse rakastan yli kaiken muun muassa musiikkia, kirjoittamista, treenausta ja läheisiä ihmisiä. Ei voi sanoa, mikä rakkaus tuntuu parhaimmalle, koska jokainen määrittää sen omalla tavallaan. Itse uskon siihen, että rakkautta on todellakin olemassa, vaikka olen kuullut joiltakin ihmisiltä ettei niin ole. Olenko vain tyhmä, että uskon kaikkien ihmisten hyvyyteen ja kykyyn rakastaa? Osaanko edes itse rakastaa ja antautua tuolle punaisenhehkuvalle tunneskaalalle aidosti? 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan tajuta, mitä rakkaus oikeasti on. Rakkaus ei todellakaan ole koko ajan sitä vaaleanpunaisten lasien läpi tuijotettavaa näkymää, pikemminkin päinvastoin. Rakkaus on sitä, että heittää mäkeen ne aurinkolasit ja pystyy näkemään ihmisen kokonaisvaltaisena eli hyvine ja huonoine puolineen. Ilman aurinkolaseja ja alkuhuumaa ihminen on aidoimmillaan ja silloin mitataan todellinen rakkaus. Toki alkuhuuma se vasta ihanaa aikaa on ja silloin vannoo mielellään ikuista rakkautta siihen yhteiseen kuoppaan asti. Onko se todellista ja tarkoituksenmukaista? Pysyykö jo alkuhuuman keskellä sanojensa takana? Itse koin, että pysyn sanojeni takana myös alkuvaaleanpunaisuuden aikana, mutta sanat tulivat yhä konkreettisemmaksi ja tarkoituksenmukaisemmiksi tuon ajan jälkeen. Olen ihminen, joka tarkoittaa sitä, mitä sanoo varsinkin positiivisessa mielessä. Kolme sanaa eli "minä rakastan sinua" osoitettuna oikealle ihmiselle ovat ne parhaimmat sanat, mitä voi sanoa. Missä tilanteessa nuo sanat voi sanoa? Mielestäni ne voi sanoa silloin, kun niitä todellisuudessa tarkoittaa. Jokainen määrittää sen ajan itse eli kukaan muu sitä ei voi tietää.

Itse olen seurustellut kahdesti elämäni aikana. Ihastunut olen ollut sitäkin enemmän ja useimmin vääriin ihmisiin. Ensimmäistä suhdetta ei varmaankaan voi sanoa edes suhteeksi, koska se kesti alle 2 kuukautta. Se oli ensimmäinen seurustelusuhde koskaan, joka päättyi miehen puolelta jättämiseen yllättäen. Näin jälkeenpäin ihmetelen, mitä ihmettä kyseisessä ihmisessä näin ja miksi en aavistanut ihan selviä merkkejä suhteen päättymisestä. Ihailin hänen tapaansa ilmaista mielipiteitään, mutta se kääntyi suhteen loppupuolella minua vastaan. Ehkä olin heikko ja miellyttämisenhaluinen, koska halusin tehdä hänen mielikseen mitä tahansa. Sellaisiakin asioita, jota nyt kadun ja en anna hänelle koskaan anteeksi. Hän myös suhteen jälkeen yritti pitää muhun yhteyttä liian pitkään, vaikka olinkin sanonut etten halua olla hänen kaverinsa. Sain viimeisessä viestissään kuulla häneltä asioita, jotka vahvistivat kantaani siitä, etten halua olla enää missään väleissä hänen kanssaan.

Nykyinen suhteeni on kestänyt melkein kaksi vuotta. Asumme yhdessä. Olemme onnellisia ja tuemme toisiamme. Ymmärrämme toisiamme ja toistemme ajatusmaailmaa ja hän saa tuntemaan oloni turvalliseksi. Hän on kaikkea mitä voi toivoa, edellisen vastakohta ajatusmaailmaltaan ja mun kanssa samanhenkinen! Hänellä on aivan loistava huumorintaju ja vaikka välillä meille saattaa tulla erimielisyyksiä, ymmärrämme sen olevan normaalia elämää ja pyydämme toisiltamme anteeksi, jos olemme olleet toisillemme ilkeitä. Tämä ei ole enää alkuhuumaa, vaan elämme aikaa, jossa olemme heittäneet lasit mäkeen ja näemme toisemme virheineen päivineen. Välillä on niitä päiviä, jolloin kummankin tavat ärsyttää, mutta ilman niitäkin tapoja emme olisi omia itsejämme. Koen, että hän on se puuttuva palanen minusta ja rakastan häntä suunnattomasti.

Myönnän, olen myös pelännyt rakkautta. Olen pelännyt silloin, kun olen ihastunut täysin vääriin ihmisiin. Olen pelännyt rakkautta myös silloin, kun erosin ensimmäisestä suhteesta. Olen ihastunut aina niin sanottuihin "pahoihin poikiin" tai kusipäihin, mutta en tosiaankaan tiedä, mikä niissä kiehtoo. Seksikkyys? Seikkailunhalu? En tiedä, suhteisiin olen päätynyt aina niiden kiltimpien ihmisten kanssa, jotka myös osavat olla seksikkäitä ja viedä jalat alta. Tarvitsen turvaa suhteeseen, tarvitsen sen tunteen, että joku hyväksyy minut juuri tällaisena ja välittää musta aidosti. En ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja tai mitään vastaavaa tuntemattoman ihmisen kanssa. Mulle seksi merkitsee rakkauden osoitusta vahvimmillaan, aidoimmillaan ja herkimmillään. Tarvitsen juuri sen voimakkaan tunteen ennen kuin pystyn mihinkään fyysiseen kontaktiin toisen ihmisen kanssa, jolloin itse voin vapautua estoistani täysin. 

Rakkauteen ja suhteesiin saattaa liittyä varjopuolena myös pettäminen, joka on mielestäni pahin asia mitä toiselle voi tehdä, fyysisen sekä henkisen väkivallan lisäksi. Olen ottanut elämässäni sen kannan, että mikäli mua joskus tullaan pettämään, se on sen jälkeen kerrasta poikki! Tosiaan, mulla se pettämisen raja menee rikki jo toisen naisen suutelemisessa. Toisaalta en haluaisi uskoa kuuluisaan sanontaan "kerran pettäjä on aina pettäjä", koska ihminen voi oppia virheistään. Pystyisinkö kuitenkaan luottamaan sellaiseen ihmiseen, jonka kaikki aikaisemmat suhteet ovat päättyneet pettämiseen? Jokainen meistä, ihan jokainen ihminen, voi pettää toista halutessaan. Vai voiko? Pystyykö ihminen todella hillitsemään itseään tilaisuuden tullen? Rakastaako toista silti vaikka pettääkin? Myönnän, että välillä pelkään myös sitä, että puolisoni löytää jonkun minua paremman ihmisen. Pelko on luultavasti ihan normaalia, mutta mikäli mitään syytä tuohon ei ole, niin ei pitäisi pelätä asiaa. Pelkään silti, koska aikaisemmin mua on satutettu tällä elämän osa-alueella ihan riittävästi. 

Uskon, että jokainen eli ihan jokainen ihminen, tulee jossain elämänvaiheessa löytämään itselleen ihmisen, jonka kanssa on onnellinen. Niin minäkin luulin, että olen "forever alone", mutta toisin on käynyt. Rakkaus on asia, jota pitää muistaa myös vaalia, niin sanoilla kuin teoillakin. Oikeaksi tarkoitettu rakkaus on kestävää laatua, se kestää ylä- ja alamäet ja tuntuu jossain syvällä sisimmässä. Ihminen voi rakastaa myös elämää, niin kuin minä teen tällä hetkellä.

Miten sä määrittelet rakkauden ja mitä se merkitsee sulle?
Mitä kaikkea rakastat ja miten näytät sen?

4 kommenttia:

  1. aivan ihana tää sun blogi =)

    ♥ leave-world.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Pakko kirjottaa sulle vastaus tänne, että näet tämän. :) kiitos kun jaksoit kommentoida noinkin pitkän kommentin!

    Ja toi postaushan on ihan supervanha, mutta siinä puhuin nimenomaan haukkuvista ja asiattomista kommenteista. On hyväkin, jos kritiikkiä tulee asiallisesti ja sen kestää helposti, sait varmaan vähän väärän kuvan tuosta? On hienoa että ihmiset jakaa erilaisia mielipiteitä blogeissa ja neuvoo, antaa vinkkejä miten parantaa. Eriasia jos haukutaan, niin kirjoittajaa kuin mun läheisiäkin, kuin kritisoidaan vaikka jostain pikkujutusta. Tajusit varmaan mun pointin :) Ton postauksen ulosanti ei tosissaan ollut mitään parhainta, mutta u know. Kivaa iltaa sulle!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, mä taisin saada siitä sun tekstistä väärän kuvan eli sellaisen, että se koskisi kaikenlaista kritiikkiä. Ihanaa, kun tulit oikaisemaan mua siitä, miten se asia todella menee! :)

      Se on kyllä harvinaisen syvältä, jos sun läheisiä tai sua itseäsi haukutaan ihan mitättömistä asioista. Oon sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse sietää minkäänlaista haukkumista. Mulla itsellänikin on kokemusta siitä, että jotkut ihmiset tulevat kommentoimaan johonkin tekstiin sellaisia asioita, esimerkiksi luonteesta tai ulkonäöstä, jotka eivät liity mitenkään koko aiheeseen! Se ei todellakaan ole hyväksyttävää ja mun mielestä siinä vaiheessa kommentin lähettäjän pitäisi miettiä vähintään kolme kertaa ennen kuin lähettää kommenttinsa. Kaikesta parasta olisi, jos kommentoija asettuisi edes hetkeksi toisen asemaan ja miettisi, miltä samanlainen kommentti tuntuisi hänelle itselleen suunnattuna! :)

      Olen itse kirjoittanut kritiikistä ihan oman postauksenkin eli jos kiinnostaa, niin kannattaa käydä lukemassa. Se on hienoa, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä asioista, pidä ihmeessä tuo asenne jatkossakin! :)

      Poista

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3