9. helmikuuta 2013

KULJE MUN KANSSA

Ajattelin kertoa nyt ihmisistä, jotka vaikuttavat minuun positiivisesti. Kyseessä ovat ystävät. He ovat ihmisiä, jotka ovat tärkeitä jokaiselle ja heidän kanssaan selviää yli vaikeampien aikojen. Parhaimmillaan nämä ihmiset rientävät apuun tilanteissa, joissa heitä eniten tarvitaan, kuuntelevat pienimmät ja vähäpätöisimmät murheet ja heidän kanssaan kokee unohtumattomia elämyksiä. Pahimmillaan ystävät voivat puukottaa selkään, kääntyä sua vastaan ja katkaista välit kokonaan jopa ilman syytä. Millainen on hyvä ystävä? Mitä tapahtuu, jos jollain ei ole lainkaan ystäviä? 

Mulla ei ole ikinä ollut kovin montaa ystävää. Olen aina viihtynyt vain muutaman ihmisen ympäröimänä eli mulla on ollut aina joko yksi tai muutama ystävä. Kavereita tai hyvänpäiväntuttuja löytyy kuitenkin useampia. Ystävän ja kaverin ero on mielestäni siinä, että ystävälle voi kertoa ne kipeämmätkin asiat ja häneen luotetaan täysin. Toki kavereihinkin luotetaan, mutta heidän kanssaan jutteleminen ei ole ainakaan kohdallani niin syvällistä kuin ystävien kesken. Mikä on oikeastaan kaverin ja ystävän ero?

Syynä tähän mun vähäiseen ystävämäärään on se, että olen ollut pienestä lähtien hyvin arka ja varautunut uusien ihmisten seurassa. Olen jopa pahimmillaan pelännyt sosiaalisia tilanteita, koska olen miettinyt päässäni, mitähän muut ihmiset ajattelevat musta. Olenko sellainen, että muut ihmiset viihtyvät seurassani? Olenko tarpeeksi kiinnostava ihmisenä tai persoonana? Olenko ystäväksi tarpeeksi hyvä? Ilmeisesti olen, koska mulla on ystäviä, mutta silti mietin mitä ihmiset näkevät minussa. Tosin synkkinä hetkinä mietin, että ne ihmiset jotka ovat ystäviäni, ovat seurassani vain silloin kun he tarvitsevat apuani tai jotain muuta multa. Se ei ole merkki, etten arvostaisi ystäviäni vaan olen huomannut, että joskus aiemmin ne läheisemmätkin ystävät eivät ole olleet arvostuksen arvoisia.

Itse arvostan ystävissäni eniten luotettavuutta ja halua kuunnella ja rohkaista silloin, kun sitä eniten tarvitsen. Tietynlainen hulluus ja samanlaisuus itseni kanssa viehättää, mitä tekisimmekään ilman extempore-reissuja tai vaihtoehtoisesti chillailua mukavassa porukassa tekemättä yhtään mitään. Erityisesti rakastan ystävieni kanssa käytyjä syvällisiä keskusteluja ja erilaisten mielipiteiden vaihtoa. Se on ihanaa, kun ystävät joskus haastavat mut pohtimaan joitain asioita toisella tavalla tai saavat mut oivaltamaan jotain sellaista, mitä en ollut koskaan ajatellut. Parasta ystävissä on kuitenkin aito empaattisuus ja halu auttaa silloin, kun itse tunnun vajoavani yhä syvemmälle pimeään. Vaikka sanonkin usein, että "kyllä mä pärjään", hyvä ystävä kuitenkin näkee sanojeni taakse ja oivaltaa, että ehkä kaikki ei olekaan hyvin. Joskus ystävä saattaa nähdä pelkästä katseesta, että kaikki ei ole hyvin. Olen itse hyvin tunteellinen ihminen, mutta itkeminen saa mut vaivaantuneeksi ja en haluaisi näyttää pahaa oloani läheisille. Ystävien kanssa kaikki tunteet laidasta laitaan pitäisi olla sallittuja eikä niitä tulisi vähätellä.

Minulla on erittäin rakkaita ystäviä, jotka voidaan laskea kahden käden sormilla, jopa yhdenkin. Heitä kaikkia yhdistää samankaltaisuus itseni kanssa ja kaikilla heillä on suuri sydän. He ovat kaikki kuitenkin persoonia, kaikki omanlaisiaan ja se tekee heistä arvokkaita ja ihania sellaisenaan. Jokaisella heistä on myös ominaisuus, jota ihailen suuresti. Kaksi ystävääni ovat lahjakkaita taiteellisesti ja heidän käsissään syntyy taidetta niin kuvallisesti kuin sanallisestikin. Kaksi muuta ovat suurisydämisiä kuuntelijoita, jotka auttavat silloin, kun apua eniten tarvitaan eli heillä on myös positiivisesti jalat maassa. He näkevät maailman sellaisena kuin se on, joskus jopa kaunistelematta. Juuri tuollainen tietynlainen realistisuus on vain hyvästä. Yksi on lahjakas urheilussa ja toinen ottaa elämästä ilon irti matkustelemalla ympäri maailmaa. Vaikka he ovatkin omanlaisiaan, yhdistää heitä kuitenkin se, että he haluavat tukea mua tilanteessa kuin tilanteessa. Eikä pidä unohtaa myös ystävää, joka kanssa jaan elämäni tällä hetkellä. Löydän hänestä samoja piirteitä kuin itsestäni, mutta suurimpana asiana arvostan hänen kykyään ymmärtää kokemuksiani ja välittää minusta siitä huolimatta. Vaikka en kerrokaan kenenkään nimeä, luultavasti nämä ihmiset tunnistavat itsensä tästä. 

Olen myös joutunut tilanteeseen, jossa olen joutunut luopumaan ystävästäni. Luopumisen on aiheuttanut jokin konflikti mun ja kyseisen henkilön välillä, esimerkiksi riita tai jokin muu tilanne. Erään ystävän ja mun välit pilasi suureksi kehkeytynyt riitatilanne, jonka taustalla oli pieni asia, joka oli vain oma syyni. Koko riitakin oli täysin oma vika, koska vedin siihen mukaan vanhoja asioita, jotka eivät liittyneet siihen tilanteeseen millään tavalla. Minulla oli patoutuneita katkeruuden tunteita kyseistä henkilöä kohtaan ja vaikka yritin niistä hänelle puhua aikaisemmin, hän kehoitti minua unohtamaan koko tilanteen ja ihmetteli, miksi muistelen vanhoja asioita. Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, en helposti unohda sellaisia tilanteita, joissa minua on loukattu pahasti. Se on jo valmiiksi vaikuttanut elämääni, joten yritän päästä siitä eroon ja oppia antamaan anteeksi. Minun ja tämän henkilön välit menivät poikki. Vaikka yritinkin myöntää virheeni ja korjata välejä myöhemmin, minulla oli niin huono omatunto kaikesta sanomisistani, että koin parhaaksi päästää tämän ystävän menemään elämästäni kokonaan. Tämän koko jupakan taustalla oli myös yksi vähän isompi asia, josta olin ja olen edelleenkin hänelle katkera. Olen kuitenkin huomannut nykyään, että ne parhaimmat ystävät pitävät musta kiinni kaikesta huolimatta.

Entä sitten, jos ihmisellä ei ole ystäviä elämässään lainkaan? Yksinäisyys on yleisempää kuin moni luulee. Ilman ystäviä tai edes kavereita oleva ihminen voi helposti ajatella, että hänessä on jotain vikaa tai kukaan ei halua olla hänen kanssaan. Ystävättömyys voi taas johtaa masennukseen tai muunlaiseen syrjäytymiseen elämässä. Itselläni on kokemusta tästäkin teemasta. Silloin kun olin mielialani puolesta pohjalla, minusta tuntui, että olisin yksin. Lukiossa minusta tuntui myös siltä, että olisin yksin, vaikka rinnakkaisluokalla oli kaksi kaveriani. Sitä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin minä eikä kukaan voi vähätellä kokemuksiani. Tai voi toki ja niin on monesti tehtykin, mutta miksi? Miksi valehtelisin tällaisesta asiasta tai vääristelisin kokemuksiani? Kaikilla on toki erilaiset näkemykset tästäkin, mutta ainoastaan minä tiedän, mikä on totta. 

Koen välillä, että en ole tarpeeksi hyvä ystävä. Syy siihen on se, että välillä kiireessäni unohdan pitää yhteyttä ystäviini. Ikinä ei pitäisi olla niin kiire, että unohtaa rakkaimmat ihmiset. Kerron myös ystävilleni tasaisin väliajoin, kuinka tärkeitä ne ovat mulle. Tai jos en kerro, niin annan tekojeni puhua puolestaan. Pyrin siihen, että kohtelen ystäviäni samantapaisesti kuin haluaisin itseänikin kohdeltavan. Kuitenkin valitettavan usein törmään siihen, että olen se osapuoli, joka ainoastaan pitää ystävyyttä yllä ja ottaa yhteyttä toiseen osapuoleen. Minun mielestäni ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista yhteydenottojen ja muidenkin asioiden suhteen. En halua pitää ystävyyttä pystyssä yksin ja koen, että jos siihen hommaan joudun, on parempi päästää vastapuolesta irti. Toki toisilla on eri näkemykset ystäyyden ylläpidosta ja välillä on pakko joustaa joissain asioissa. Ja vaikka välillä sanoisinkin asioita, joita en tarkoita, se ei tarkoita sitä etten välittäisi ystävistäni. Varsinkin riidellessä tulee sanottua tarkoittamattomia asioita, mutta silloin pyrin pyytämään anteeksi ja toteamaan oma tyhmyyteni. Olenhan minäkin vain ihminen, joka tekee virheitä. 

Lopuksi tahdon sanoa, että ei ole mitään väliä, onko niitä ystäviä, kavereita tai tuttuja yksi tai sata, kunhan vain itse tuntee olonsa onnelliseksi heidän seurassaan. Jokainen ihminen on tärkeä ja arvostettu juuri sellaisena kuin on. Ystävät tuovat valoa elämään, joten kannattaa pitää heistä kiinni! Olette mulle rakkaita jokainen!

Millaista sun mielestä ystävyys on?
Millainen sun mielestä on hyvä ystävä?

4 kommenttia:

  1. Ihanaa ystävänpäivää <3 Hieno kirjoitus, itsekkin olen menettänyt ystäviä, juuri jonkin ihan käsittämättömän konfliktin takia :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! :)

      Konfliktit ovat kyllä erittäin ikäviä, koska olen itsekin ollut mukana riidoissa/konflikteissa tai joutunut sivullisena todistamaan niitä. Pyrin kuitenkin ajattelemaan, että kaikella on tarkoituksensa tässä elämässä ja konfliktit tekevät meistä entistä vahvempia. :)

      Poista

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3