19. tammikuuta 2013

KUKA HÄN ON?

Toisen esikuvani Brädin biisin innoittamana ajattelin kertoa itsestäni enemmän. Kuka olen ja miksi olen sellainen kuin olen. Palataan ajassa hieman taaksepäin ja lähdetään tutkimaan hieman menneisyyttäni.

Synnyin joulukuun 11. päivä vuonna 1989. Siinä on se yksi pieni juttu, että mun olisi pitänyt syntyä paljon myöhemmin. Maaliskuun 24. päivä 1990 olisi ollut se päivä, jolloin mun olisi pitänyt nähdä maailma ensimmäisen kerran. Tästä varaslähdöstä on jäänyt mulle muistoja. Näkyvimpänä muistona on lievä liikuntarajoitteisuus, jota voidaan nimittää myös CP-vammaksi. Vähän vähemmän näkyvänä on BPD, joka on yleinen mun kaltaisille tuleva keuhkosairaus. Suosittelen turvautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan, mikäli nuo termit eivät ole tuttuja. 

Syntyessäni pamautin vaakamittariin alle kilon lukemat eli tarkalleen 910 grammaa. Olin kooltani muutenkin erittäin pieni eli 33 senttiä taisin olla pitkä syntyessäni. Ennenaikaisen syntymän syytä ei tiedetä, ilmeisesti oli tapahtunut jotain, joka oli sitten aiheuttanut käynnistymisen. Joissain tapauksissa ennenaikaisuuden syy saadaan selville, mutta on kuitenkin olemassa tapauksia, jolloin syyt jäävät ikuiseen pimentoon. Toinen kotini oli ensimmäisen puolen vuoden tai oikeastaan osittain ensimmäisen vuoden aikana Helsingin Lastenklinikka. Ensin kotini oli osasto 7 ja tämän jälkeen osasto 5. Näiden kahden paikan henkilökunnalle olen ikuisesti kiitollinen, koska ilman heidän panostustaan en olisi tässä. Silti oli hyvin läsnä pelko siitä, etten selviäisi ja porukoiden kertomuksen mukaan olin kerran lähellä kuolemaa. Porukat uskoivat hyvin vakaasti siihen, että tulen näkemään tämän maailman kauemmin kuin vuoden ajan. Lääkäritkin olivat sanoneet porukoille, että mikäli mulla ei olisi niin paljon temperamenttia ja sinnikkyyttä, en olisi selvinnyt hengissä. Ilmeisesti en halunnut päästää elämästä irti edes alkuvaiheessa.

Päällimmäisenä porukoilla oli suuri helpotus siitä, että olin hengissä. Silti en elänyt ihan tavallisen lapsen arkea. Sitä arkea varjosti erittäin suuri infektioriski, joka oli mulle jopa hengenvaarallista. Ainakin ensimmäiset kaksi vuotta jokainen pienikin infektio saattoi kasvaa niin pahaksi, että olin taas hengitysputkeen kiinnitettynä taistelemassa elämän ja kuoleman välillä. Sain myös fysioterapiaa liikuntavammani takia ja noin neljän vuoden iässä handlasin kävelemisen virallisesti, joka oli jopa pieni ihme. Olin kuitenkin suhteellisen eristettynä muista ihmisistä ja sen takia sosiaaliset kontaktit leikki-iässä muiden lasten kanssa jäivät vähäisiksi. Kävin ennen kouluikää päiväkerhossa ja olin kyllä tekemisissä muiden kanssa, mutta olin luonteeltani arka ja varautunut jo silloin. Tässä vaiheessa jotkut lapsista huomasivat, että olen hieman erilainen kuin muut ja kävelen omalla tavallani. Mut jätettiin helposti leikkien ulkopuolelle ja itse pienenä tyttönä ihmettelin, onko minussa jotain vikaa. Aloin nähdä itseni erilaisena jo tuolloin ja se vahvisti arkaa luonnettani entisestään. 

Koulun aloitin normiluokalla henkilökohtaisen avustajan kanssa. Kolmannen luokan aikana luovuttiin avustajasta, koska olin kykenevä toimimaan itsenäisesti loppuajan. Ala-aste sujui loppuajan suhteellisen hyvin, mutta kuudennella luokalla jouduin koulukiusaamisen uhriksi, johon osallistui lähes tulkoon koko luokka. Osa näistä kiusaajista olivat "hiljaisia kiusaajia", jotka eivät varsinaisesti osallistuneet kiusaamiseen, mutta eivät todellakaan puolustaneet minua. Ainoastaan muutama ihminen luokasta olivat puolellani silloin, kun muut tekivät esteitä ja kiersivät ainakin viiden metrin päästä mut samalla naureskellen, kuka sai kierrettyä mut kauimpaa. Tuolloin luokkakoko oli noin 30 ihmistä. En tiedä, mikä tuon aiheutti ja vaihtoehtoja on yhtä monia kuin on ihmisiäkin. Se saattoi johtua siitä, että tykkäsin itse olla esillä ja pitää kaikennäköisiä esitelmiä luokan edessä, koska se oli mielestäni kivaa. Nykyisin ajateltuna sellainen esilläolo pikemminkin hävettää, miksi mun piti olla niin huomionhakuinen? Toisaalta kiusaaminen saattoi johtua siitä, että kiusaajilla itsellään oli paha olo ja he halusivat purkaa sen johonkin "viattomaan" tai vialliseen. Vaihtoehtoisesti ryhmänpaine oli niin valtava, että ei haluttu jäädä ulkopuolelle puolustajiin, koska silloin puolustajat saattoivat olla yhtä suurena maalitauluna kuin kiusattu itsekin. Nykyisin en enää tunne katkeruutta tai vihaa kiusaajiani kohtaan. Ajattelen ennemminkin, että ehkä sillä oli tarkoitus tapahtua kohdallani. Sillä oli tarkoitus saada musta vahvempi ihminen ja näyttää, ettei kaikkia voi miellyttää. 

Yläaste- ja lukioajat olivat lähinnä itsensä etsimisen aikoja ja muistan itse tyylini olleen joissain tapauksessa niin överiksi vedetty, että nykyisin hävettää. Pääsin yläasteelta suhteellisen hyvällä keskiarvolla, josta siirryin paikalliseen lukioon osittain kavereideni mukana. Lukio alkoi hyvin, mutta ensimmäisen vuoden keväällä tapahtui asia, joka mullisti oman elämäni aivan täysin. Tuon tapahtuman jälkeen mikään ei ollut elämässäni ennallaan ja siitä alkoi henkilökohtainen alamäki. Lukion läpipääseminen oli suhteellinen työvoitto ja kirjoitin lukiosta itseni ulos keskinkertaisilla, omasta mielestäni huonoilla papereilla ja alhaisella keskiarvolla. Tämän jälkeen vietin välivuosia, kävin kääntymässä Lahdessa ja Lohjalla, mutta nyt täysin yllättäen elän unelmaani täällä Turussa. En voisi olla onnellisempi tässä elämäntilanteessa. 

Tämä oli lyhykäinen taustoitus itsestäni. Tulen kertomaan joistakin teemoista laajemmin myöhemmissä teksteissäni. Tässä kerrotut asiat perustuvat mulle kerrottuihin tietoihin ja muistoihini. En hae tällä sääliä tai huomiota, koska sitä olen saanut jo ihan tarpeeksi.

Kerro mulle itsestäsi eli kuka juuri sä olet?
Millaisen matkan elämässäsi olet kulkenut tähän asti?

2 kommenttia:

  1. kivaonloinen blogi sulla jo nyt! :) jään ehdottomasti seurailemaan <3!

    fashionsituation.blogspot.com <3

    VastaaPoista

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3