20. tammikuuta 2013

CRITICAL WORLD

Kirjoitan nyt yhdestä itseäni koskettavasta asiasta, joka on tuttu varmasti monille ihmisille. Kyseessä on ilmiö nimeltä kritiikki. 

Palautteen antaminen ja erityisesti sen vastaanottaminen ovat tärkeitä elämässä, mutta erityisen tärkeitä ne ovat journalistin ammatissa. Teet sitten juttuja, videoita, audioita tai mitä tahansa julkaistavaa, ihmisillä on mielipiteitä lopputuloksesta ja jopa siitä, miten olet työsi tehnyt. Palaute voi olla joko positiivista, negatiivista tai neutraalia. Silloin, kun teet jostain aiheesta tai sellaisella tavalla, joka puhuttaa ihmisiä, saat ihan varmasti osaksesi keskustelua. Tärkeintä on muistaa, että kritiikkiä tulee ja se on vain kestettävä tai vaihtoehtoisesti opittava kestämään. Siinäkin on kuitenkin rajansa, kritiikin on tarkoitus opettaa sua paremmaksi tekijäksi, mutta se ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin. Haukkuminen on väärä tapa osoittaa kritiikkiä, tärkeintä on asiallisuus. Paras tapa kritiikin antamiseen on muistaa, että parannettavien asioiden lisäksi kannattaa mainita myös hyviä asioita, jolloin vastaanottajalle jää parempi maku suuhun. Kaikista tärkeintä on kuitenkin perustella mielipiteensä eli miksi on juuri sitä mieltä kuin kirjoittaakin.

Itse olen ollut erittäin huono sietämään kritiikkiä koko elämäni aikana. En siksi, että luulisin itsestäni liikoja, vaan siksi, että olen melkein aina pyrkinyt parhaimpaan suoritukseen. Perfektionismi vaivaa elämässäni nykyisinkin, koska en tahdo olla oikein mihinkään suoritukseen tyytyväinen. Esimerkiksi hyvien arvosanojen kohdalla joskus totean vain, että "olisin pystynyt parempaan". Miksi en voisi olla vähemmän ankara itselleni? Se vaatii totuttelua, ei kukaan tule ammattilaiseksi hetkessä ja itse luultavasti en ole täydellinen koskaan. Toisaalta se on hyvä, että näkee itsessään kehitettävää, mutta liika on aina liikaa. Eivätkä hyvät arvosanat periaatteessa loppupeleissä merkitse, tärkeintä on se, että pystyy soveltamaan keräämiään tietoja ja taitoja työelämässä.

Kritiikinsiedon kehnoudesta on hyvänä esimerkkinä koulussa suorittamani harjoitustyöt. Tiedän, että kritiikin on tarkoitus opettaa mua tekemään seuraavalla kerralla juttuja paremmin, mutta erityisesti ihan alkuvaiheessa otin negatiivisesta palautteesta itseeni rankasti. Onhan mulla onneksi koko kouluaika ja koko loppuelämä aikaa oppia sietämään heikkojakin kohtia töistäni. En minä aina voi tehdä täydellisesti varsinkaan opiskeluvaiheessa. Opiskeluvaiheessa kuuluu tehdä virheitä ja se on enemmän kuin sallittua, koska työelämässä niihin samoihin virheisiin suhtaudutaan negatiivisemmin. Kukaan ei ole täydellinen ja minä olen täydellinen esimerkki asiasta. Joudun myös hammasta purren nielemään sen, että tekstiäni tullaan väistämättä muokkaamaan joka tilanteessa. Sitä on luultavasti itse sokeutunut yskähteleville kohdille ja muiden parannusehdotukset ovat enemmän kuin hyviä. Se kuuluu toimittajan työhön, että tekstejä tullaan muokkaamaan tai pahimmassa tapauksessa koko juttu tullaan kirjoittamaan täysin uusiksi. Se on vain kestettävä! Ihmiset kehittyvät ja kasvavat henkisesti koko ajan eli mun on tultava sietämään korjauksia ja kritiikkiä tulevaisuudessa entistä paremmin, kunhan saan lisää ammattitaitoa.

Toinen paikka, missä tulet saamaan kritiikkiä osaksesi, ovat blogit. Ne ovat ikkuna kirjoittajan elämään, jolloin blogin pitäjä voi tehdä siitä omalaisensa ja kirjoittaa elämästään niin paljon tai niin vähän kuin haluaa. Blogeja on mahdollisuus kommentoida ja useimmiten ihmiset käyttävät tämän hyödyksi. Kommentoijien joukossa on hyvin erilaisia ihmisiä. Osa on positiivisia, jotka kehuvat blogia ja pitävät kirjoittajan tyylistä ilmaista asioita. Osa on neutraaleja, jotka eivät ole kumpaakaan ääripäätä ja osa negatiivisia, jotka etsivät pahimmassa tapauksessa ne pienetkin virheet, joista heillä on annettava palautetta. Joillakin kommentoijilla saattavat mennä sekaisin asiallisen, hyvän maun rajoissa ilmaistu rakentava kritiikki ja selkeä haukkuminen. 

Rakentavasta kritiikistä voisi olla esimerkkinä tällainen: "Blogissasi on hyviä mielipiteitä, mutta niiden perustelemiseen voisi panostaa enemmän". 

Vähemmän rakentava kritiikki on esimerkiksi tällaista: "Lol vähän oot tyhmä kun ajattelet noin! Mene hoitoon ja lopeta esittäminen...". 

Mielestäni kritiikin voi pukea myös miellyttävään muotoon ilman varsinaista haukkumista ja ajatella asioiden ilmaisutavan ennen kuin painaa lähetä-nappia. Toki Suomessa on sanan- ja ilmaisuvapaus, mutta silti voi ajatella miltä haukkuminen itsestä tuntuisi. 

Itse olen saanut monenlaista kritiikkiä lyhyiksi jääneiden blogiurieni aikana. Nykyisin hävettää aikaisempi tapani ottaa negatiivista ja jopa ihan asiallistakin kritiikkiä vastaan. Silloin hyökkäsin suorilta käsin palautteenantajan kimppuun ja annoin samalla mitalla takaisin. Se ei ollut järkevää, ei todellakaan, koska se sai palautteen antajissa huvittuneisuutta aikaan ja he vastasivat puolustukseeni vielä kaksinkertaisella kritiikillä siitä, etten osaa ottaa palautetta vastaan. En osannutkaan eli siinä he olivat oikeassa, vaikka muuta väitinkin. Pahimmat kritiikit kuitenkin koskivat niihin aikoihin kirjoitustyyliäni, jyrkkiä mielipiteitäni, kirjoituksien aiheita, luonnettani ja jopa oma ulkonäkö vedettiin kaikkeen mukaan. Kirjoitustyylini ei miellyttänyt kaikkia lukijoitani, koska käytin omaperäisiä sanoja itseni ilmaisuun ja niin ei kuulemma toimittajaopiskelija saisi tehdä. Sen lisäksi arvostelin lukijoideni mukaan ihmisiä jyrkillä milipiteilläni ja hain huomiota sekä esitin coolia kertoessani elämäni aikana sattuniesta vakavimmista asioista. Jotkut blogini lukijat myös tiesivät minut monen vuoden takaa ja osasivat sanoa, millainen olen ja millainen ainakaan en ole eli esitin heidän mukaansa coolia Internetissä. Osa kiinnitti myös huomiota ulkonäkööni ja sanoivat, että vääränmallinen pääni olisi esteenä journalistina toimimimiselle. Samalla tavoin myös masennukseni ja vammaisuuteni on päässyt lukijoideni ruodittavaksi ja kyseenalaistettavaksi.

Osa kommenteista oli ilmeisesti kokeilua, kuinka hyvin provosoituisin kommenteista ja siinä kyllä osuttiin ja upottiin hienosti. Suurin osa negatiivisista ja asiallisistakin kritiikeistä tuli anonyymeiltä eli nimettömiltä kommentoijilta. Ilmeisesti ihmiset käsittävät, että anonyyminä saisi huudella mitä tahansa, joka ei kyllä musta pidä paikkaansa. Vaikka henkilöllisyyttä ei saataisi nimettömyyden takaa selville, ihminen on aina vastuussa siitä, mitä kirjoittaa - nimettömänäkin. Anonyymejä kommentoijia ei voida pistää yhteen lokeroon ja sanoa, että "kaikki anonyymit haukkuvat". Ei se mene niin, joukossa on anonyymikommentoijia, joiden kommenteista saa hyvän mielen. Ja anonyymeillekin kommentoijille pitää antaa mahdollisuus, koska kaikkien ei ole mahdollista kommentoida omalla nimellään eivätkä osa välttämättä niin halua tehdäkään. Anonyyminkin kommentin takana on aina ihminen. Kuitenkin hienoa olisi, että nämä nimettömät eivät kommentoisi ihan sitä, mitä sylki suuhun tuo vaan muistavat asiallisuuden. 

Loppuun otan tähän mukaan sen, mikä on ollut ilmiönä Internetin ihmeellisessä maailmassa jo vähän pidempään. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että mikäli ihminen kritisoi jostain, olisi hän automaattisesti kateellinen kritisoinnin kohteelle. Itsekin olen kuullut joidenkin ihmisten suusta "Älä välitä, he ovat kateellisia sulle vain". Omasta mielestäni kritiikki ei ole yhteydessä kateellisuuteen. Olen itse tajunnut, että maailmassa on ihan oikeasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä minusta ja haluavat kritisoida minua jostain. Tällöin heidän antama kritiikki ei voi olla kateellisuutta, ainoastaan puhdasta kritiikkiä. Ennemminkin itse näen kateellisuuden osoittamisen kehuna enkä kritiikkinä. Riippuu tosin tilanteesta eli jossain tapauksissa puhdas haukkuminen saattaa olla merkki kateellisuudesta tai katkeruudesta, tai sitten ei ole. Tämän tietää ainoastaan kommentoija itse, onko hän kateellinen toiselle vai ei ja miten hän sen asian ilmaisee. 

Blogit ja kommentointi ovat hieno oma maailmansa, jossa vuorovaikutus "bloggarin" ja kommentoijien kesken on parhaammassa tapauksessa keskustelua ilmiöistä ja mielipiteiden vaihtoa. Toivon itse, että jokainen kunnioittaisi toista ihmistä sen verran, että miettisi kaksi kertaa, miten asiansa ilmaisee, vaikka kehuttavaa ei olisikaan.

Mikä sun mielestä kritiikin tarkoitus on?
Millaista on sun mielestä asiallinen tai asiaton kritiikki?

4 kommenttia:

  1. Oot kehittyny kirjoittajana huimasti sitten viime kerran, kun oon siun blogitekstejä lukenu, vaikka hyvä olit jo silloin. Näissä näkyy paremmasta kielestä (vähemmän puhekieltä) huolimatta siun persoonaakin, ja se on hyvä juttu. Innolla odottelen tulevia postauksia! :)

    t. Maria/Mikey

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos! :)

      Itse en huomaa kehitystä kirjoittajana, mutta luultavasti tuo koulu on edesauttanut mua sen verran, että kehitystä on tapahtunut jollain osa-alueella. Välillä on kiva testata asiallista kirjoitustapaa, mutta ilmeisesti ei tullut liian asiallista tekstiä sentään. Koen myös, että näin "asiallisemmalla" kirjoitustyylillä mut voidaan ottaa "vakavammin" kuin silloin, kun kirjoitin mitä sattuu ja miten sattuu. :)

      Poista
  2. Juu mitä tulee anonyymiteettiin, niin et tosiaan välttämättä ikinä paljastu, mutta tosi asiassa itse kyllä on kirjoittanut ne :) Anonyymiyden takana on tosiaan ihminen. Inhoan nykyään juuri sitä, että ihmiset voivat tehdä kaikkea sen varjolla, etteivät paljastu. Minullakin on kokemusta asiasta^^ Minkä takia jotkut luulevat aina, että toinen esittää. Minuakin on pidetty aina "leijana". En tosiaan ole itseäni täynnä ja joskus pitäessäni hauskaa kavereitteni kanssa minulle on sanottu, että yritän olla jotain ihmeellistä, mitä en tosissani ole. Näin oli ainakin lukiossa. Kai nyt kavereille saa puhua? Enkä nyt sentään kaikille mene kertoilemaan juttujani ihan pilan päiten^^

    Juu ja toisiin kirjoituksiisi sivuten. Minäkään en enää murehdi omaa ulkonäköäni. Yksinkertaisesti sen takia, että minulla ei ole aikaa siihen ja minulla on poikaystävä, joka hyväksyy minut. Ihminen tuntee, itsensä kauniiksi, jos on jonkun upean tyypin hyväksymä^^ Olen nyt koko seurustelun ajan ollut täysin tyytyväinen vartalooni ja itseeni muutenkin :)

    Kirjotat nykyään paljon kypsemmin ja rauhallisemmin kuin ennen :) Hyvä juttu!

    -Sonja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitän kovasti! :)

      Luulen, että se koulu ja ikä ovat tehneet tehtävänsä siinä, että oon tullut rauhallisemmaksi. Nyt on pakko opetella ja sisäistää se asiallisempi kirjoitustyyli ja vähemmän hyökkäävämpi kirjoitustapa, kun kerran toimittajaksi oon kouluttautumassa. Oon huomannut, että oikeastaan provosoimalla ja muutenkin räyhäämällä bloggaamisessa ei pitkälle päästä eikä välttämättä bloggaajaa oteta niin tosissaan silloin. Toki se on hienoa varmasti hetken, mutta se alkaa lopulta kääntyä itseään vastaan ja alkaa tulla negatiivisempaa kommenttia, kun ihmisiä ärsyttää liian hyökäävä kirjoitustyyli! :)

      Poista

Hyväksyn ja julkaisen kaikki kommentit, jotka koen asiallisiksi. Jos en julkaise kommenttiasi, sille on varmasti hyvä syy. Kommenttisi tulee näkyviin hyväksynnän jälkeen. Vastaan jokaiseen hyväksymääni kommenttiin.

Kiitos kommentistasi, arvostan jokaista kommenttia! <3